Hii! Olipa muuten paras ilta ikinä. Olin jo ehtinyt alkukesästä vähän huolestua Esakallion kohtalosta, kun nuoria ei näkynyt ja ihmisiä oli muutenkin tosi vähän. Tänään hälvenivät huolet - ihmisiä oli paljon ja nuoria näkyi saman verran kuin ennenkin, ellei jopa enemmän :) Ilmeisesti Esakallion juhlaorkesteria on siirretty vähän taka-alalle, niin ettei se esiinny enää joka perjantai toisena bändinä. Tosi hyvä veto Esakalliolta - hienoa, että asiaan puututtiin, kun huomattiin ettei homma oikein toimi.
Musiikillisesti ilta oli kyllä yhtä juhlaa. FBI-beatia olen ollut kuuntelemassa joskus kauan aikaa sitten. En muistanut, minkä tyylistä musiikkia he soittavat, joten odottelin jännityksellä heidän settejään. Oikein hyvä bändi! Kappalevalinnat olivat mielestäni tosi hyviä ja soitto kuulosti oikein mainiolta.
Saatoin eilen hehkuttaa Hurmaa maasta taivaisiin. Totta on, että Hurma on ihan älyttömän hyvä ja nousi kyllä sinne top kolmoseen tanssibändien joukossa, mutta totta on myös se, että maailmassa on vain yksi Sinitaivas. Huhhuh. En ole ollut heidän keikallaan nyt reiluun kuukauteen, ja olin jo melkein ehtinyt unohtaa, että kyseessä on ihan maailmanluokan tanssibändi. Tänään (huomatkaa, että postaus kirjoitettu heti yöllä tanssien jälkeen :D) ei kuultu esimerkiksi cha cha -kappaleita ollenkaan, mutta eipä sitä edes tajunnut, kun niin monta muuta hyvää kappaletta kuultiin. Minä niin rakastan Sinitaivaan versiota kappaleesta One day. Kitarasoolo on ehdottomasti maailman ihanin! Pojat osoittivat myös muuntautumiskykynsä - yllätyin kovasti, kun kesken kaiken Kassu hyppäsi rumpujen taakse ja Juhis nappasi käteensä kitaran. Kuulin ensimmäistä kertaa Tequila sunrisen, pahuksen hyvän rumbabiisin (vaikkakin minun piti kotona vielä varmistaa Elliltä, mikä tanssilaji oli kyseessä :D). Onhan se nyt ennenkin huomattu, mutta tänään sen huomasi oikein erityisen hyvin: Taiteilija Marjomäki on hirmuisen hyvä laulaja!
Illan ainoa huono puoli oli kuumuus. Naistenvessassa joku puhui ilmastointilaitteiden epäkunnosta - näyttää olevan Esakalliolla melko yleinen vaiva... Meinasin kuolla jo parin ensimmäisen kappaleen jälkeen, kun mekko liimautui selkään ja hiki valui pitkin otsaa :D Noh, eipä auttanut kuin kärvistellä ja käydä kerta toisensa jälkeen hiustenkuivaajalla. Muutamat hitaat jäivät tanssimatta sen takia, etten vain yksinkertaisesti kehdannut mennä riviin haettavaksi. Miten voi tanssia ihan lähellä toista kun on läpimärkä ja niljainen? Jos löytäisin taikalampun ja saisin kolme toivetta, niin ehdottomasti ensimmäinen niistä olisi se, etten enää hikoilisi tansseissa!
Tiedättekö muuten, mikä on kiusallisinta ikinä (siis sen läpimärkyyden ja niljaisuuden jälkeen)? Se, kun tansseissa on nälkä, ja tanssii jotain hidasta kappaletta jonkun miehen kanssa tosi lähekkäin. Sitten maha murisee, ja tuntuu että myös mies tuntee sen :D Ihan kamalaa!
Tansseissa oltiin pitkästä aikaa vanhalla kunnon ykköskokoonpanolla - Ellin kanssa. Pukeuduimme kalamekkokaksosiksi, ja Elli taiteili minulle söpöt ranskalaiset letit <3 Oli kyllä niin hauskaa päästä taas pitkästä aikaa tanssimaan Ellin kanssa polkkaa ja buggia! Parasta vauhkoilua ikinä. Iso kiitos illan onnistumisesta kuuluu siis siskokullalleni. Hiihelihii!
Nyt nukkumaan. Hyvää yötä lukijoilleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti