Tanssikateus

"Tuolla on niin nätti mekko!"

"Tuo menee niin kevyen näköisesti!"

"Tuo on niin pikkuinen, taivutuksetkin näyttää niin helpoilta!"

"Tuota haetaan koko ajan!"

"Tuo on niin iloisen ja ystävällisen näköinen!"

Tansseissa näkee paljon erilaisia ihmisiä. Yleensä naisten kanssa tulee harvemmin juteltua, vaikka minusta on kyllä ihanaa jos penkillä istuessa vierustoveri alkaa höpötellä mukavia - itse olen tähän liian ujo. Varsinkin omanikäisten tyttöjen kanssa ujous iskee tosi usein – monet nuoret ovat omien kavereidensa kanssa tansseissa eikä sitä siksi välttämättä viitsi istahtaa viereen ja aloittaa kevyttä rupattelua :D Vanhempien naisten kanssa tulee juteltua enemmän. Vaikka ei naisten kanssa juttelisikaan, heihin tulee kiinnitettyä huomiota muuten.

Itsessäni on vähän (lue: paljon) perfektionistin vikaa, ja haluaisin aina olla tosi hyvä kaikessa mitä teen. Tanssiharrastuksen alussa oli ehkä hiukan vaikeaa hyväksyä, etten olekaan parhaiden joukossa, enkä edes millään tavalla paini samassa sarjassa ison osan tanssijoista kanssa. Ärsytti, kun muut olivat niin hyviä. Olin niin kateellinen niille naisille, jotka pyörähtelivät kevyen näköisesti ihan mitä tahansa lajia ja olivat vielä kaiken lisäksi hymyileväisiä ja nättejä! Nimenomaan tanssikateuteni kohdistui nuoriin naisiin, joiden ajattelin olevan kanssani suhteellisen samanikäisiä. Harmitti, että he olivat niin paljon parempia.

Ja seuraava askel tästä kateuden tunteesta onkin selvä. Seuraavaksi ajattelin, että voi hitsi, nuo hyvät naiset ovat kaikki varmaan kaikki nirppanokkia. Tanssivat vain noiden parhaiden miesten kanssa, eikä kukaan muu kelpaa. Seuraavaksi piti sitten paheksua sitä, että miksi noiden pitää tuossa esitellä taitojaan, menisivät muualle pitämään tuota pro-esitystään. Koska itsellä eivät rahkeet riittäneet edes puoliinkaan niistä kuvioista, mitä parhaimmat lavoilla harrastivat, oli äärettömän vaikeaa sulattaa sitä, miten hyviä niin monet muut olivat.

Ja tästä päästäänkin ongelmaan, joka mielestäni nykyään vaivaa isoa osaa tanssijoista. Facebookissa ja Suomi24:ssä saa aina lukea siitä, miten tanssit on pilattu, kun kaikki vain veivaavat hampaat irvessä niitä kuvioitaan ja kaikki tulevat vain esittelemään taitojaan. Kyllä ennen oli kaikki paremmin kun kaikki menivät vain perusfoksia tai kävelivät lavaa ympäri. Hyvin harvoin kukaan hyvä tanssija valittaa siitä, miten lavatanssit menevät pilalle, kun kävelijät tallustelevat vailla rytmiä eivätkä veivaa kuvoita (okei, näitäkin on, mutta vähemmän). Joten veikkaanpa että tässä on kyse kateudesta. Kun ei itse osaa, on helppo lähteä kritisoimaan sitä, että osaavat näyttävät osaamisensa.

Tämähän on ihan älytöntä. Lavatansseissa ei vain pitäisi olla kateellinen mistään. Onko se itseltä pois, jos toinen tanssii paremmin, osaa enemmän kuvioita tai pääsee tanssimaan enemmän? Ei se tee itsestä sen huonompaa, jos toinen sattuu olemaan nuori ja nätti tai hänellä on hienommat kengät tai kauniimmat hiukset tai mitä ikinä. Kuka tahansa voi periaatteessa tulla tosi hyväksi tanssijaksi, hankkia hienot tanssikengät tai käydä kampaajalla. Nuorta ei välttämättä kaikista saa, mutta jo pelkkä hymy kaunistaa hurjasti. Sitä paitsi kauneus on katsojan silmissä!

Nykyään on ehkä hyväksynyt sen, ettei koskaan voi olla yksi parhaimmista. Ja tuntuisi hölmöltä olla kateellinen sellaisille, jotka ovat tanssineet jo vaikka kaksikymmentä vuotta, kun itselläni tanssivuosia on takana vain vajaat neljä. Ja tietysti hyvät tanssijat usein tanssivat keskenään, koska näin he saavat tanssista enemmän irti. Ei minulla ole mitään syytä mennä vinkumaan jollekulle sm-tason tanssijalle, miksei hän hae minua! :D Eikä kadehtimisesta ole mitään hyötyä – jos haluaa olla yhtä hyvä kuin joku muu, on vain treenattava. Välillä tuntee tietysti pienen kateuden pistoksen, mutta sen voi kääntää voimavaraksi – sen sijaan, että kadehtisi toista ja katkeroituisi sen takia, voi päättää että ”kyllä minäkin ensi vuonna olen yhtä hyvä”. Tai jos kadehtii jotakuta sen takia, että tämä pääsee enemmän tanssimaan, voi tehdä itse asenteenmuutoksen. Mitä jos vaikka seuraavissa tansseissa hymyilisi koko ajan ja olisi muutenkin ystävällinen?

Tanssikateutta on aina. Sillä ei ole väliä, miten paljon muita kadehtii. Vain sillä on väliä, millaiseen toimintaan kateus johtaa. Seuraavan kerran kun sanot ”tuolla menee taas joku pro-hiihtäjä, jäätävä show päällä”, mieti miksi olet tätä mieltä. Olisiko kuitenkin parempi sanoa: ”ei hitsi tuo on muuten hyvä, kauhean kevyen näköistä menoa”? Seuraavan kerran, kun podet tanssikateutta, käännä se tanssi-ihailuksi (:

Positiivisuutta peliin, kanssatanssijat! Ja kuten varmasti jo tiedättekin, kommentit ja keskustelu ovat tervetulleita! (: