lauantai 22. huhtikuuta 2017

Esakallio 21.4.2017

Eilen oli kyllä aivan huikea avajaisilta Esakalliolla! Ei siellä nyt juuri tanssittua tullut (pääsin tanssimaan ehkä kolmet kappaleparit, mutta toisaalta - enpä myöskään hirveästi yrittänyt päästä parketille vaan varsinkin naistenhaut lymyilin tyytyväisenä nurkassa), mutta noin muuten ilta oli huikea! Olin odottanut iltaa jo kauan, sillä lavalle nousi paitsi ihana Varjokuva, myös 16-henkinen Sinitaivaan 10-vuotista taipaletta juhlistava juhlaorkesteri. 

Ja olihan minusta myös hienoa päästä Esakalliolle pitkästä aikaa - kyllä kesälavoissa on sitä tiettyä jotain, mitä talvilavoissa ei ole. Tosin näin aikaisin keväästä kesälavoilla on usein tosi kylmä, varsinkin loppuillasta jos ei koko ajan tanssi. Minulla jäi tosiaan eilen tanssiminen vähän lähemmälle, joten palella kyllä sai. Mutta ihan oma vika kun en tanssinut! 

Minä pidin Varjokuvasta ennen enemmän, silloin kun se vielä oli Varjokuva ja Kyösti istui rumpujen takana. Mutta myönnettävä on, että kyllähän he edelleen soittavat todella hyvin ja heillä on tosi hyviä kappaleita. Oma kestosuosikkini on Mekka, joka myös eilen saatiin kuulla. Varjokuvalla on myös tosi hyviä fusku- ja jivekappaleita! Buggeja heiltä tulee mielestäni hieman vähemmän kuin tanssiorkestereilta keskimäärin, mutta tangoa sen sijaan riittää. Minä en ole sen suuremmin tangon ystävä, mutta eilen sain kyllä tanssia yhdet todella kivat tangot!

Sinitaivaan laajennettu kokoonpano taas oli aivan upea. Se oli jo visuaalisesti vaikuttavaa, kun lava oli täynnä soittajia. 3-henkinen puhallinosasto oli asetettu aivan lavan eteen, ja he seisoivat vaikuttavan ryhdikkäästi soittimet valoissa kimallellen. Perkussiopoika oli lainattu La Stradasta (se samainen jota olen näköjään hehkuttanut joka ikisessä La Strada -postauksessani :D). Ensin hämmennyin siitä, että hän olikin jossain välissä kasvanut aikuiseksi eikä ollut enää se sama pikkupoika joka hädin tuskin ylsi rumpuihin - mutta yhtä kaikki, sitä fiilistelyä on äärimmäisen viihdyttävää katsoa!

Sinitaivas ei ollut suinkaan tyytynyt vain laajentamaan kokoonpanoa, vaan myös kappaletarjontaa oli laajennettu. He soittivat niin monta uutta ihanaa kappaletta, etten edes muista niitä kaikkia! Omiin suosikkeihini lukeutuivat Glendora, jossa puhallinosasto oli todella edukseen. Mieleen jäi myös Ich dich liebe, jonka pääsin omaksi riemukseni myös tanssimaan. Mukana oli myös joitakin uusia Japen sävellyksiä, joista tykkäsin. Myös jokin uuden kuuloinen cha cha oli mukana. Toisessa valssissa oli bassosoolon tilalla pasuunasoolo - pasuunasta tykkäsin muutenkin tosi paljon. Sinitaivas voisi napata eilisen pasunistin pysyväksi jäsenekseen! 8-henkinen jousiosasto toi paljon lisää varsinkin hitaisiin kappaleisiin. 

Voisin hehkuttaa tuota Sinitaivaan eilistä suoritusta vielä muutaman kappaleen verran, mutta ehkä jätän sen ensi viikkoon - ensi viikolla on nimittäin toinen keikka tällä kokoonpanolla Kapakanmäen avajaisissa. Keikkojen jälkeen ilmestyy sitten livealbumi näistä keikoista. En malta odottaa!

Kaiken kaikkiaan siis mainio ilta, vaikka täytyykin sanoa, että ruuhkatanssit eivät ole minua varten. On hauskaa kun näkee paljon tuttuja, ja tietysti tanssilavoille on elintärkeää, että ihmisiä on paljon, mutta liika on liikaa. Ehkä jopa mieluummin olen tansseissa, joissa on hieman liian vähän ihmisiä kuin hieman liian paljon :D  



Ei kommentteja: