Nyt ajattelin paljastaa erään toisen kiinnostumisen kohteen - kehtaakohan tätä edes sanoa - jota olen varsinkin viime aikoina pohdiskellut. Kilpatanssi. Varsinkin näin TTK:n aikaan herää aina pieni halu kokeilla kilpatanssia, ja myös Katerinan mainiosta blogista (löytyy täältä) olen lukenut kilpatanssifiiliksiä ja miettinyt, pitäisikö itsekin joskus uskaltautua kokeilemaan.
Olen aina suhtautunut kilpatanssiin hieman penseästi - nimenomaan harrastuksena itselleni. Kilpatanssin katselua sen sijaan rakastan, ja ihailen ihan älyttömästi kilpatanssijoita, jotka jaksavat treenata päivästä toiseen. Kilpatanssi on aivan uskomattoman upean näköistä - varsinkin juuri kilpalattarit. Mutta itselleni en ole uskonut tuon lajin koskaan sopivan. Pianonsoittoharrastus jäi aikoinaan, koska siitä tuli liian vakavaa, enkä halunnut yhden harrastuksen hallitsevan koko elämääni. Olen ajatellut, että kilpatanssin ongelma on ehkä hieman sama - jos tanssit kilpaa, niin sitten myös tanssit kilpaa. Syöt pelkkiä porkkanoita ja sellereitä pysyäksesi kilpatanssikuosissa ja treenaat varpaat verillä aamusta iltaan (noin vähän kärjistettynä :D).
Mutta ehkä kilpatanssia ei tarvitsisikaan harrastaa veren maku suussa - voisikohan kilpatanssia harrastaa noin niinkuin harrastusmielessä, ilman halua kilpailla? Luulen, että kilpatanssitreenit tekisivät ihmeitä tanssiasennolle ja -tekniikalle ja palvelisivat myös lavatanssimista (vaikkain kilpatanssirumba pistäisi minulta varmaan pasmat aivan sekaisin kerta kaikkiaan outoine laskuineen). Sitä paitsi olisi hauskaa treenata jollain tavalla hieman "tavoitteellisemmin" kuin tavallisissa tanssitreeneissä - ehkä sillä tavalla puoliksi varpaat verillä :D
Eikä se kilpaileminenkaan loppujen lopuksi ole aivan mahdoton ajatus. Minusta olisi ihanaa pukeutua sellaiseen kilpatanssipukuun, jollaisia pääsee ihastelemaan joka sunnuntai TTK:ta katsellessaan! Varsinkin sellaiset ihanat liehuvat vakioasut saavat kyllä hieman haaveilemaan kilpatanssiharrastuksesta!
Okei, ehkä kilpailemiseen on jonkin verran matkaa - siihen tarvitsisi ensinnäkin (äärimmäisen kärsivällisen) kilpaparin. Ja kaiken lisäksi en ehkä näe omaa vartalotyyppiäni verhoiltuna pikkiriikkiseen sambapukuun - niitä tuskin näin isokokoisille edes valmistetaan! Ongelmia tulisi myös kisameikin laittamisessa, osaan nimittäin juuri ja juuri laittaa itselleni ripsiväriä ja sekin on työn ja tuskan takana. Puhumattakaan tietysti siitä, että tämän ikäisenä minun pitäisi treenata varmaan kymmenen vuotta, ennen kuin olisin teknisesti valmis kilpalavalle!
Mutta ainahan sitä voi fiilistellä, eikö? Ehkä minä vielä joskus tulevaisuudessa eksyn kilpatanssitreeneihin ihan vain kokeilumielessä. Tuota päivää odotellessa tyydyn varsin mielelläni lavatansseihin ja salsabileisiin. Onhan se kuitenkin aika mahtavaa, että noissa tapahtumissa kukaan ei tarkkaile askeliani silmä kovana (toivottavasti) ja pisteytä suoritustani! Pidän myös siitä, että saan pitää pääni missä asennossa haluan ja keksiä omia askeleita ja kuvioita - kilpatanssissa harrastamaani vauhkoilua ei välttämättä katsottaisi hyvällä!
Lukeekohan tätä blogiani kukaan kilpatanssin harrastaja? Kuulisin mielelläni mielipiteitä aiheesta :) Voiko kilpatanssia harrastaa ihan vain rennosti kilpailematta? Millaistakohan olisi lavatanssijana hypätä kilpatanssitreeneihin (onko se edes käytännössä mahdollista)?
ps. Olettehan jo käyneet kuuntelemassa Sinitaivaan uuden sinkun Kauas pois (ft. El Dupy) Spotifysta? Siitä tuli heti ensikuuntelulla uusi lempibiisini - ihanan kesäinen ja iloinen biisi, sitä tulee varmasti popitettua koko kevät ja vielä pitkälle kesäänkin!
10 kommenttia:
Vaikken olekaan "oikea" kilpatanssija, niin vastaan silti :D Mulla ei ainakaan ole minkäänlaista halua lähteä kilpailemaan, vaikka kilpatanssitunneilla innokkaasti käynkin. Syy on juuri siinä, että sitten harrastus saattaisi muuttua liian totiseksi. Mulla on samantyylisiä kokemuksia pianonsoitosta: heti, kun aloin harjoitella enemmän ja suorittaa tasokokeita, kiinnostus romahti ja lopetin koko soittamisen. En halua, että tanssin kanssa käy samalla tavalla.
Lavatanssi on mulle ykkönen, ja kilpatanssi on siinä pienenä lisämausteena. Joillekin kilpatanssi täyttää koko elämän, mutta se voi yhtä hyvin olla "pari tuntia viikossa -harrastus". Mä harjoittelen puolivakavissani, koska tarkoitus on vain parantaa lavatanssimista. Ja jollain kierolla tavalla tykkään kilpatanssin tiukoista säännöistä - on helppo harjoitella, kun ei ole kuin yksi oikea tapa.
Käy ihmeessä kokeilemassa joskus! Lavatanssijana on sinänsä helppo lähteä kilpatunneille, koska on jo jotain tanssitaustaa ja osa lajeista tuttuja. Toisaalta pitää varautua siihen, että on opetellut osan jutuista (kilpatanssinäkökulmasta) täysin väärin ja niiden korjaamiseen menee aikaa. Kilpatanssijoita on kaiken kokoisia - etkä sä edes ole isokokoinen! :)
Tuossa Katerinan vastauksessa oli jo pääosin asiat sanottuna. Siis juu ehdottomasti kannattaa käydä kokeilemassa. Lavatanssikursseja käyneelle saattaa ensimmäinen kurssi tuntua siltä, että johan mä osaan nämä kuviot ja kylläpä tämä etenee hitaasti, jos on tottunut viisi uutta kuviota per kurssikerta tahtiin. Joten täytyy huomata, että tanssimista lähestytään hieman eri näkökulmasta ja eri asioita painottaen.
Kaikki tuolta saatava kehittää tanssimista ja tuo tanssiin sitä tanssilajimaisuutta, jolla sitten taas saa niistä perusjutuista paljon enemmän irti. Toisaalta on selvästi ollut havaittavissa jo parin-kolmen vuoden ajan, että lavatanssikursseille on tuotu samaa asiaa pelkän kuviokikkailun oheen. Johtuu varmaan myös siitä, että moni kilpatanssitaustan omaava henkilö ohjaa nykyään myös näitä taviskursseja. Useimmat myös pystyvät esittämään asiat siten, että siitä ei muodostu kilpatanssin opettamista lavatanssijoille.
Ja ei tosiaan ole mikään pakko miettiä kilpailemista, useimmilla seuroilla on "harrastajaputki" ei kilpaileville pareille. En tiedä sinun tilannetta, mutta usein kai näissä on se ongelma, että ei löydä itselle paria, koska tarkoitus tanssia oman parin kanssa. Toisaalta monesti nuo harjoitusryhmät ovat niin pieniä, että opetus on lähes yksäritasoista, joten neuvoa ja opastusta tulee ihan eri tavoin verrattuna näihin massakursseihin. Enpä itse ole montaa kommenttia kuullut yhteenlaskettuna kaikki käydyt tanssikurssit.
Kommenttini ei perustu omakohtaiseen kokemukseen, mutta seurailen lajia "sillä silmällä". Olen käynyt kilpatanssin alkeet, mutta siihen se jäi, kuten valitettavasti useimmat minun tanssikokeilut tuppaavat tekemään, pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni. Toisaalta oma lavatanssiharrastus alkoi kilpatanssiohjaajan vetämällä kurssituksella, josta varmaan kiittäminen siitä, millainen oma suhtautuminen lajin harjoitteluun ja tanssimiseen ylipäänsä on. Eikä myöskään ole tullut oppineeksi semmoisia "poisopeteltavia" asioita.
P.S. Kävin kuuntelemassa Kaihoa, mutta en niin kauheasti ihastunut jostain syystä. Yhdessä PNP:n kanssa koko ilta oli aika tasapaksu perinnehumppaa, ei tullut itsensä kaipaamia säväyttäviä ylläreitä.
Katerina: Juu, kyllä kommentointikutsu oli ihan kaikille, ei vain "oikeille kilpatanssijoille" :D Hauskaa kun kommentoit, mun kaikki mielipiteet kilpatanssin aloittamisesta perustuu lähinnä sun blogista luettuihin juttuihin! On hauska kuulla, että treeneihin voi mennä ihan muutenkin kuin kilpaillakseen. Tuo tosin voisi muodostua ongelmaksi että olisin oppinut asioita lavatansseissa "väärin" - sitten kun joku siitä minulle sanoisi niin varmaan vain hermostuisin kun ajattelisin tekeväni oikein! No ei kai sentään, ehkä se on kuitenkin omasta asenteesta kiinni :) Käytkö sä oman parin kanssa kilpatanssitreeneissä? Niin oon ymmärtänyt.
Anonyymi: Puhuit siitä miten kilpatanssitaustan omaavat opettajat opettavat lavatanssijoita. Olen huomannut, että pidän kaikista eniten Sami ja Jutta Heleniuksen vakiintuneista ja Joonas Piippolan lattareista. Hehän ovat kaikki kilpatanssijoita ja sen kyllä huomaa - niin tanssityylistä kuin opetustyylistökin. Mielestäni tuo tyyli kuitenkin sopii ainakin itselleni tosi hyvin, ja kuten sanoit, ei tule sellaista oloa että opetettaisiin kilpatanssia lavatanssijoille.
Omalla kohdallani ongelmana on juurikin tuo parin löytäminen. Tai oikeastaan ongelmana voi olla sekin, että en oikeastaan edes halua löytää paria :D Tuntuisi jotenkin hassulta treenata aina saman parin kanssa, kun lavatansseissa on tottunut treenaamaan aina kaikkien kanssa vaihtoringissä. olisi myös hassua treenata aina saman parin kanssa, kun kyseinen pari ei kuitenkaan ole oma poikaystävä. olisikohan jossain pelkästään kilpatanssin tekniikkatunteja ihan yksilöopetuksena? Tai no, onhan niitä, lasken esimerkiksi Piippolan tekniikkatunnit kilpatanssitekniikaksi :D Harmi vaan että niille pääsee tosi harvoin.
Harmi, ettei Kaiho iskenyt. Voi tosin olla, että he soittavat aika perinteistä musiikkia, joten PNP ei välttämättä ole heille aivan paras pari... minun Kaiho-iltaisin sattui juuri niin että he soittivat aika paljon myös lattareita ja erikoisempia sovituksia, ja ne perinteiset, joita soitettiin, kuuluivat myös lemppariosastooni :) Tai sitten tämäkin on vain makuasia, kaikki ei toimi kaikille! :)
Asenne tosiaan ratkaisee, kilpatanssiin kannattaa mennä nollautunein aivoin ja avoimella mielellä. Mä käyn tunneilla parin kanssa, mutta tunteja on mainostettu niin, että siellä ei tarvita paria, joten tanssia harjoitellaan pääasiassa yksin.
Minusta alkeet kannattaisi harjoitella nimenomaan yksin, koska jos heti ensimmäisenä eteen isketään pari, kaikki aika menee siihen parityöskentelyyn. Kilpatanssissa on niin paljon yksityiskohtia, että pari vain sotkee entistä enemmän, kun yrittää keskittyä kaikkeen yhtä aikaa.
Vaikka yleensä aloittelevia kilpatanssijoita painostetaan parin etsimiseen, en näe mitään estettä, miksei kilpatanssitunneilla voisi käydä yksin. Samalla tavalla tanssiharjoitteet voi vetää kuvitteellisen kuin oikeankin parin kanssa - ja tuskin maksavaa asiakasta ulos heitetään. :)
Ja mitä tulee tuohon kilpailemiseen, niin alkeissa tanssiminen on vielä niin epätoivoisen näköistä (ainakin oma peilikuvani verrattuna ohjaajaan), että siinä vaiheessa ovat kilpailuajatukset hyvin kaukana :D
Oi, onpa hauska kuulla että myös ilman paria kilpatanssin opettelu onnistuu :) Ehkä sitä pitää kysellä ihan tanssiseuroilta suoraan, millainen käytäntö heillä on ollut. Ehkä en ihan vielä saa aikaiseksi mutta hyvä pitää mielessä tulevaisuuden varalle... Ja tuo on muuten ihan totta, että kun harjoittelee jotain uutta vaikeaa tekniikka-asiaa, niin mies on siinä vain tiellä (ja minä itse tietysti miehen tiellä, tarkoituksenani ei ollut loukata miehiä). Esimerkiksi juuri mainitsemillani Piippolan tekniikkatunneilla on tosi hyvä, kun tekniikkaa treenataan yksin, koska parin kanssa puolet tehosta katoaa. Varsinkin jos pari sattuu olemaan sellainen, että liikkuu vääriin aikoihin väärään suuntaan, niin koita siinä sitten treenata sitä oikeaa tekniikkaa :D Ja varmasti sama toimii vakkareissa, kun oppisi ensin kannattelemaan itseään ja liikkumaan yksin niin onnistuisi varmasti parin kanssa paremmin - verrattuna siihen, että heti lähtisi opettelemaan parin kanssa :)
Vähän tuohon liittyen niin en ole koskaan voinut täysin allekirjoittaa sitä, että lavatanssikurssien parinvaihto on vain hyväksi. Se on varmasti tietyssä vaiheessa kehittävä systeemi, mutta juuri kun opetellaan uusia asioita, niin kyllä se on melkoista räpellystä, kun kaksi tietämätöntä yrittää sovitella askeleita yhteen noin puolitoista minuuttia...ja sitten taas kajahtaa parinvaihto...sama sekoilu uuden parin kanssa. Vielä kun osa porukasta saattaa olla kurssilla enemmän sosiaalihengessä kuin tekniikkkaa ja taitoja opettelemassa, niin et välttämättä saa tehtyä yhtäkään onnistunutta toistoa, joka avaisi sen solmun, että aah näin tämä menee. Ja sitten vain kurssin jälkeen lavalle kokeilemaan onnea uuden tuntemattoman kanssa.
Tuossa on pointtia. Kurssin tasosta riippuen olo saattaa olla kurssin jälkeen tosi turhautunut, kun ei ole saanut kuviota vedettyä kertaakaan onnistuneesti (onneksi näitä kokemuksia on aika harvoin). Tämän takia ymmärrän täysin, miksi jotkut haluavat kursseilla tanssia vain oman parinsa kanssa ja minusta se on heille sallittava. Niin tekisin varmasti itsekin jos sellaisen parin sattuisin omaakaan - nyt olen parinvaihdosta vain kiitollinen, koska minulla on mahdollisuus mennä kursseille yksin :D Mutta välillä kyllä toivoisi, että olisi erikseen ryhmät sosiaalihengessä tanssiville ja meille himosuorittajille! :P Sitten taas joskus toisaalta sattuu niin hyvä tuuri että koko ryhmä on ihan huikea ja pari toisensa jälkeen ihmettelee, miten kurssille onkin eksynyt niin hyviä tanssijoita :)
Siitä vaan alkeiskurssille vaikka syksyllä jos kiinnostaa! Yksin voi käydä tunneilla, mutta ainakin omalla kohdalla tämä koettelisi motivaatiota. Teistä tytöistä poiketen minä koen että tanssitekniset asiat on helpompi toteuttaa parin kanssa. Esimerkiksi lattareissa asennon tulee olla etunojassa paino päkiöillä ja parista saa tarvittavan vasteen vaikkapa nopeisiin avauksiin.
Lavatanssijalle kilpatunneissa ehkä pahimpana miinuksena on opettelun pitkäveteisyys. Alhaisilla taitotasoilla sallittujen kuvioiden lista on melkoisen lyhyt ja keskitason lavatanssija tuntee puolet lattarikuvioista jo valmiiksi. Ryhmätunneilla perusaskeleita toistetaan tunneista toiseen ja vuodesta toiseen. Tosin juuri perusasioiden taitava hallinta erottaakin kilpatanssijan perustallaajasta.
Kuvien perusteella et oo todellakaan mikään isokokoinen ja vaatteita löytyy kyllä joka lähtöön kaksiosaisista sambabikineistä peittäviin senioripukuihin. Kilpailuissa kisataan omaa ikäluokkaa ja taitotasoa vastaan, eikä alussa saa edes meikata kuin kevyen vaaleansävyisen päivämeikin.
Kaiken kaikkiaan kilpatanssin tavoitteellinen harjoittelu on kuitenkin antoisaa ja haaveet kilpailun pukuloistosta ym. pitää mielen korkealla :)
Jos kilpatanssissa ei hangattaisi tanssin perusjuttuja kunnolla, vaan opeteltaisiin hurja määrä kuvioita, niin sittenhän se olisi lavatanssia :)
Oikeasti hyvä kilpatanssija voi vetää vaikka samban perusaskelta koko kappaleen ajan, ja se näyttää aivan huikean hienolta. Vaikka keskiverto-lavatanssija vetäisi sen aikana 20 eri kuviota, ei tansseja voi edes verrata. Minusta kilpatanssin pääajatus onkin opetella ne perusasiat tositosi hyvin. Vahvan tekniikka/tanssiasento/vartalonhallinta ym. perustan päälle on sitten helppo opetella kuvioita.
Vaikka kuviot ovat alkeissa entuudestaan tuttuja, väitän, että hyväkään lavatanssija ei tanssi niitä kilpanäkökulmasta oikein! On aivan sama, vaikka kuviot jo tunteekin, koska ne joutuu opettelemaan uudestaan. Pelkästään rumban avaus/check on lava- ja kilpatanssissa täysin erilainen.
Minusta lavatanssin opettelu on siinä mielessä pitkäveteistä, ettei lavatanssissa ole etikettiä lukuun ottamatta mitään sääntöjä. Tavallaan ei ole mitään väliä, mitä osaa, koska lavoille mennään ”vain nauttimaan tanssista ja tutustumaan uusiin ihmisiin” tmv. Kilpatanssin myötä mun tanssi-innostus on noussut ihan uudelle tasolle, koska nyt on jotain selkeää opeteltavaa tiettyjen rajojen puitteissa. Mutta tämä on vain mielipidekysymys, mitä omalta tanssiharrastukseltaan hakee. :)
Onpa hauskaa huomata, että aihe herättää keskustelua :) Kiitos kaikille tähänastisista kommenteista, mukavaa lukea mielipiteitänne!
Dragonus: Luulen, että tuo perusaskeleen jankkaaminen olisi mielestäni juuri tosi antoisaa - varsinkin jossain lattareista, joissa tuntuu, ettei se oma perusaskel tule ikinä valmiiksi. Ehkä vakkareissa tulisi sitten helpommin kyllästyminen, kun en ehkä muutenkaan ole vakkarityttöjä :D Mutta tiedä häntä, voisihan se olla että kilpatanssitreenien ansiosta innostuisin jopa vakiotansseista! Toisaalta kyllä mun kärsivällisyys ei välttämättä ole ihan huippuluokkaa, joten kuvioita opetellessa saattaisi tulla turhautuminen, jos ne olisivat kaikki tuttuja. Ehkä se selviää vain kokeilemalla. Voisin ottaa ensi syksyksi tavoitteen, että käyn kilpatanssitreeneissä ainakin kerran kokeilemassa!
Katerina: Oon todella samaa mieltä tuosta, että oikeasti hyvin tanssivan kilpatanssijan tanssi näyttää huikean hienolta - toisaalta, mun mielestä myös monen tosi hyvän lavatanssijan tanssi näyttää tosi hienolta. Ehkä niitä ei voi verrata, kun periaatteessa eri lajista kyse, mutta joskus on kyllä melkein kivampi katsoa sellaista rentoa lavatanssimeininkiä kuin kilpatanssia. Riippuu tietysti. Joillain kilpatanssijoilla on kyllä sellainen todella ärsyttävä "kilpatanssi-ilme", jonka takia koko tanssia ei kerta kaikkiaan voi katsoa. Mutta samaa on ehkä välillä havaittavissa myös lavatanssin puolella :)
Musta taas lavatanssi on sen takia hauskaa, ettei siinä ole sääntöjä :D Mainitsin jo aikaisemmin siitä, miten minua voisi alkaa ärsyttää se, miten tarkkaa kilpatanssissa on vaikka joku pään asento tai vastaava - jo pienenä balettitunneilla minua ärsytti miten tarkkaa tanssiminen oli :D Lavatanssissa viehättää juuri se vapaus tehdä mitä itse haluaa. Kun taas sitten toisaalta, kilpatanssissa viehättää se tietty tavoitteellisuus ja täydellisyyteen pyrkiminen, mikä ei - kuten sanoit - ehkä kuulu lavatanssiin. Ehkä kilpatanssi- ja lavatanssiharrastukset täydentäisivät toisiaan, kun toisessa pääsisi vain fiilistelemään sinne päin ja toisessa sitten kunnolla "suorittamaan"! :P
Lähetä kommentti