Eilen tosiaan viimeiset tanssit ennen lähtöäni Espanjaan. Ja oli kyllä ehdottomasti kaikkien aikojen paras ilta ikinä! Juuri sellainen tanssi-ilta, millainen viimeisen tanssi-illan haluaa olevan.
Pappisten lava oli minulle uusi tuttavuus. Jostain syystä minulla oli melkoisesti ennakkoluuloja lavaa kohtaan - muunmuassa ajattelin, että siellä on pelkkiä eläkeläispariskuntia. Mutta ennakkoluuloni eivät pitäneet paikkaansa sitten ollenkaan! Ihmisiä riitti lavalle jokaisesta ikäluokasta, vaikka samalla oli käynnissä Kapakanmäen megailta Varjokuvan, Hurman ja Finlandersin tahdittamana.
Miljööstä ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Heti lavan ulkopuolella oli ultimaattisen romanttinen järvi (lampi? lätäkkö?) ja pieni uimaranta. Lava ja sitä ympäröivät rakennukset olivat hempeän vaaleansiniset ja suorastaan huokuivat vanhanaikaista maalaisromantiikkaa. Lava oli pieni, mutta ainakin eilen sinne mahtui hyvin tanssimaan. Tanssia saattoi myös ulkona terassilla, itse eksyin sinne vain kerran sillä ilta oli melkoisen kolea. Orkesterin lava oli melko korkealla ja bändi näkyi hyvin joka paikasta. Onkohan Pappisissa aina vain yksi bändi? Lava oli niin pieni, että ei sinne kyllä kahden bändin vehkeitä mahdu... (ainakin jos soitinten määrä on Sinitaivaan luokkaa :D)
Sinitaivas muistutti taas mahtavuudestaan. Jäipähän ainakin sellainen olo, että kyllä Sinitaivas on ehdottomasti Suomen tanssilavojen ykkösbändi. Omia suosikkejani eilisillalta olivat Särkyneen toiveen katu, Sinä minussa sekä tietysti Japen huikea polkka. Encorena tuli Alle mun sateenvarjon, mikä oli aivan ihanaa. Se oli ensimmäinen biisi, jonka Sinitaivaalta olen koskaan kuullut, ja edelleen minusta bändin kappaleiden parhaimmistoa :)
Sinitaivaan välilevyjä on myös vähän kehaistava. Tosi hyviä ja monipuolisia biisejä! Hieman kyllä nauratti, kun yhdellä tauolla tuli ensin salsa ja sitten Hurman Varjo unimaan - joka ei välttämättä ole salsaa nähnytkään ^^ Nopeasti pojat kyllä huomasivat mokan ja pahoittelut tulivat seuraavan setin alussa! Välilevymusiikista jäi erityisesti mieleen Saija Tuupasen Valkoinen ruusu. Aina olen miettinyt, mikä se biisi on - on ollut Sinitaivaan välilevyillä usein - mutta nyt vasta löysin sen Spotifysta.
Tuttuja oli paikalla kourallinen, uusia tuttavuuksia sitäkin enemmän. Ellin kanssa oli ihan parasta vauhkoilla polkkaa, jenkkaa ja masurkkaa sekä Miljoonan markan pakaroita. Iltaan mahtui myös muutamat ihan huikeat buggit ja fuskut. Kaiken kaikkiaan ilta oli aika vauhkoilupainotteinen, ja hitaiden biisien kohdalla lähdin suosiolla karkuun.
Niin hauskaa! Varmasti tulee tanssimista ikävä tässä muutaman kuukauden aikana - katsotaan sitten jos jouluna tulen Suomeen lomailemaan ja lähden jonnekin tanssimaan :)
ps. Kuvat tällä kertaa maisemapainotteisia! Jos teitä kiinnostaa, mitä minulla oli päälläni, niin voin paljastaa salaisuuden - minulla oli tismalleen samat vaatteet kuin Esakalliolla edellisenä perjantaina :D Mutta jos kerran löytyy hyvät niin mitä sitä vaihtamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti