Perjantaina työpäivän jälkeen pakkasin tavarat leiriä varten ja hyppäsin autoon. Suunnaksi otin kuitenkin ensin Kapiksen. Siellä esiintyi - tämä tuskin yllättää ketään - Sinitaivas. Ja tietysti myös Heidi Pakarinen Karavaaneineen.
Oli tosi mukavaa käydä Kapakanmäellä pitkästä aikaa. Kyllä se on vähän sellainen "pakko käydä kerran kesässä" -paikka, vaikka onkin aika kaukana. Romanttinen maalaismiljöö (ja romanttinen, eh, maalaistuoksu) hurmaa kerran toisensa jälkeen. Lattia tuntuu joka kerralla hieman liian liukkaalta, mutta aina siihen ehtii illan aikana tottua.
Karavaani oli minulle uusi tuttavuus. Ilmeisesti toiminut Pakarisen bändinä vuoden verran? Nyt kun mietin, en ole varma, olenko ollut edes itse Pakarisen keikalla koskaan. Noh, tulipa hänetkin nähtyä - ja kuultua :) Karavaanin jäsenet näyttivät tosi nuorilta, ja olivat oikein hyviä soittajia. Biisit olivat mukavia, ja bändi pärjäsi minusta hyvin ihan keskenäänkin. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että Pakarisella on todella upea ääni ja hän on mainio esiintyjä. Hieman olisin ehkä karsinut tunteellisia välispiikkejä, mutta kukin tavallaan.
Sinitaivaan edellisestä keikasta olikin vierähtänyt jo aikaa. Kokonainen viikko! :D Olin jälleen erittäin tyytyväinen poikien keikkaan. Muistinko jo viimeksi hehkuttaa One day -biisiä? Entäs Sinä minussa? Jos en, niin hehkutan nyt. Hehkutiheh. Sinitaivas on vaan niin hyvä!
Musiikillisesti ilta oli siis onnistunut. Tanssillisesti ilta oli... Hmm. Sanotaanko vaikka, että ilta oli tanssillisesti mielenkiintoinen. Parhaiten mieleen jäivät hauskat kansantanssit Ellin kanssa ja bugg-vauhkoilut tyttöjen kesken (kiitos Elli ja Anette). Ja olihan paikalla myös muutamia uusia tanssituttavuuksia - vanhoja tuttuja vähän vähemmän. Alkuillasta tuntui, ettei paikalla ole ketään, eivätkä fiilikset olleet kovin korkealla. En tiedä kehtaako tätä näin julkisesti myöntääkään, mutta minulle kävi niin, että nukahdin tansseissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Menin yhdentoista aikoihin naistenhakua pakoon lavan toiselle seinustalle, ja siinä pehmeällä penkillä hämärässä valaistuksessa Sinitaivaan sulosoinnut saattelivat minut unten maille. Olin varmaankin erittäin koominen näky siinä pää takakenossa ja suu auki. Luojalle kiitos siitä, etten kuorsannut, kuolannut tai tehnyt mitään muutakaan kyseenalaista :'D Siitä herättyäni (en ehtinyt nukkua kuin muutaman biisin) fiiliskin alkoi parantua, ja loppuillasta olin jo ihan innoissani ja valmis vannomaan, että ilta oli paras ikinä.
Tansseista lähdettiin suhteellisen väsyneinä. Reippaana tyttönä ajoin lähimmälle ABC:lle, mutta yöpalan jälkeen yksissä tuumin siirsimme Tommin rattiin - ja minut tuhisemaan takapenkille. Alkuperäisenä suunnitelmana oli heittää Elli ja Tommi Loimaalle ja jatkaa siitä vielä suoraan Yläneelle, mutta kun 5.30 aamulla saavuimme perille Loimaalle, oli mielessä vain nukkuminen. Jäin suosiolla nukkumaan ja päätin ajaa Yläneelle vasta seuraaville iltapäiväkursseille.
2 kommenttia:
Hah hah, voi pojat! Ei kyllä kävisi mielessäkään nukkua kesken tanssien. Tauoilla muiden tanssijoiden katselu on ihan tarpeeksi viihdyttävää, ettei tarvitse laittaa silmiä kiinni. Sinun ei kannattaisi lähteä naistenhakua pakoon :)
Joo, en ole hirveän ylpeä tästä suorituksestani :D Ei olisi kannattanut mennä siihen salin pimeimpään loukkoon vaan sinne toiselle seinustalle, niin kanssatanssijoiden katselu olisi ehkä onnistunut paremmin!
...mutta kyllä sitä naistenhakua on välillä paettava o_0
Lähetä kommentti