Kehityksen "pysähtyminen" ja jäätävä treenihimo

Kaikki, jotka ovat vasta aloittaneet tanssiharrastuksen, tietävät miten nopeasti siinä kehittyy ja miten ihanaa on, kun joka tanssi-iltana oppii jotain uutta. Ja varsinkin kun menee ensimmäistä kertaa kursseille, ja tietyt asiat loksahtavat kohdalleen. Itsehän aloitin tanssimiseni lavoilta, ja menin kursseille vasta paljon myöhemmin - vasta silloin huomasin miten paljon kursseilta voikaan saada lisää tanssimiseensa :) Tai ainakin minulle kurssit sopivat tosi hyvin, joku toinen opettelee mieluummin lavoilla.

Alussa kehittyminen on (tai ainakin minulla oli) tosi nopeaa ja tuntuu hirveän hyvältä huomata, miten taas on oppinut jotain uutta tai tajunnut jotain oleellista jostain tanssista. Tanssin alkutaipaleella tämän huomaa selvästi, koska muistaa vielä ajan, jolloin ei osannut tanssia ollenkaan. Kaikkein upeinta oli omasta mielestäni huomata, että "hei, minunhan ei tarvitse laskea askeleita" - perusaskeleet olivat automatisoituneet eikä niihin tarvinnut enää kiinnittää huomiota.

Kolme vuotta on tietysti ihan älyttömän lyhyt aika, enkä väitä että nyt osaisin kaiken eikä minulla olisi mitään opittavaa (Päin vastoin, nyt sitä vasta on tajunnut miten paljon opittavaa itsellä onkaan). Tietyt perusteet on kuitenkin useasta tanssista opittu, ja nyt kehittyminen on paljon huomaamattomampaa kuin alussa. Uskon, että edelleenkin opin jokaisesta tanssi-illasta jotain uutta, mutta sitä ei huomaa enää niin helposti - jos rumbastani on tullut piirun verran sulavampaa niin en minä sitä itse tajua, vaikka tanssittajat voivat tajutakin! Sitten itselle tulee sellainen olo, että oma tanssi vain junnaa paikoillaan ja näyttää ihan samalta kuin vuosi sitten. 

Halu kehittyä on ihan valtava. Haluaisin, että lattaritanssimiseni näyttäisi kauniimmalta, bugg pehmeämmältä ja valssi keveämmältä. Tuntuu, että haluaisin treenata ainakin tuhatta juttua niissä tansseissa joista jo osaan perusteet, ja sitten haluaisin vielä oppia muutaman tanssin lisää! Minulla ei kuitenkaan tällä hetkellä ole aikaa kursseille, eikä niitä oikeastaan edes ole niin lähellä että viitsisin käyttää aikaani niille matkustamiseen :D Tiettyjä asioita voi harjoitella myös kotona peilin edessä - esimerkiksi yhtenä päivänä pidin kahden tunnin salsalantiosulkeiset... Silti tuntuu, että haluaisi päästä jollekin kurssille hiomaan tekniikkaa. Haluaisi lisää niitä onnistumisen elämyksiä. Onneksi joulun jälkeen onkin TanssiStartti-leiri! Ja sitten kun muutan opiskelemaan vähän isommalle kirkolle niin löytyy varmaan tanssikurssitarjontaakin :)

Kehittymisestä ei saisi kuitenkaan tulla rasite. Mielestäni tanssimisen pitäisi lähteä aina siitä, että itsellä on hauskaa. On ikävää, jos joku menee kursseille sen takia että on "pakko kehittyä". Ja tanssia voi tietysti ihan perusfoksiakin, se riittää lavatansseissa, ei ole pakko opetella kaiken maailman west coast swingejä (kaikella kunnioituksella kyseistä lajia kohtaan!).

Koska minulla itselläni on hirveä halu oppia uutta ja samalla haluan pitää hauskaa, koen tarvitsevani sekä kursseja että tansseja - kursseilla saa treenata tekniikkaa otsa rypyssä ja yrittää hioa liikkeitä täydellisiksi, kun taas iltatansseissa pidetään hauskaa ja nauretaan, välittämättä siitä, meneekö jokainen askel kurssilla opitun mukaan. Nämä opit sisäistyvät tanssiin sitten ajallaan.

Tällaisia mietteitä minulla tänään. Mielelläni kuulen myös muiden mielipiteitä, kommentoikaa ihmeessä omia tuntojanne :) Muistakaa myös että minun päivääni voi vielä tänään piristää kysymyksillä - kysymyspostaus löytyy täältä :) Hauskaa viikkoa kaikille!