Moni on varmaan blogiani seuratessaan huomannut, että tanssi on minulle ihan äärimmäisen rakas harrastus - intohimo. Sunnuntaina kun kirjoittelin päiväkirjaani lauantain tanssi-illasta, tulin myös miettineeksi, mitä kaikkea tanssi onkaan tuonut elämääni. Ja tätä mietintää ajattelin jakaa myös vähän tänne blogin puolelle.
Lavatanssista olen saanut itselleni sen oman jutun, mitä olen aika kauan etsiskellyt. Pianonsoitto alkoi tympiä kahdentoista musiikkiopistovuoden jälkeen, baletti ja nykytanssi (vaikka hauskoja olivatkin) eivät tuntuneet ihan siltä omimmalta ja zumbainnostuskin kesti vain muutaman vuoden. Okei, eihän lavatanssiharrastuksenikaan ole kestänyt kuin kolme vuotta, mutta minusta tuntuu että se tulee kestämään vielä hyvin pitkään. Ikinä ei kyllästytä lähteä tansseihin, eikä koskaan ole tullut mieleenkään harkita tanssimisen lopettamista - tai edes vähentämistä.
Tanssiharrastus on tuonut minulle myös tiettyä itsevarmuutta. Minä olen aina ollut aika epävarma itsestäni, mutta viime aikoina olen alkanut päästä epävarmuudesta eroon, ja luulen että se on ainakin osittain tanssin ansiota. On aina yhtä ihanaa, kun joku tulee hakemaan, ja tansseissa saa kokea itsensä kauniiksi. On ihan mahtavaa kun joku kuvio onnistuu tai joku oma lisäys sopii tanssiin tosi hyvin - tanssiminen on täynnä onnistumisen riemua :) Aina ei tietenkään voi onnistua, ja välillä itsetunto saa myös kolhuja kun ei tulekaan haetuksi vaan aina haetaan viereistä (nätimpää) tyttöä, mutta loppujen lopuksi se ei edes haittaa - kun oppii hyväksymään, ettei aina voi onnistua eikä olla paras, tulee tanssimisesta entistäkin hauskempaa.
Lavatanssin kautta olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin. Minulla on monia tanssituttuja, joiden nimiä en edes tiedä, mutta silti tuntuu kuin he olisivat ystäviä - heitä on aina hauska nähdä ja heidän kanssaan on hauska tanssia. Tansseissa on helpompi puhua ihmisille, ja helpompi tutustua ihmisiin - minä kun joskus koen nämä molemmat vaikeaksi.
Parasta on se, että tanssi on liikuntaa (sanoivat urheilijaystäväni mitä tahansa :D). Minä en ollut nuorempana mikään maailman aktiivisin tyttö, pidin paljon enemmän sisällä kyhjöttämisestä. Tanssiessa kunto on kohentunut (ja sitä kautta myös muu liikunta on alkanut maistua, esimerkiksi lenkkeily), ja liikunnasta on tullut tärkeämpi osa elämääni, mikä on tietysti erittäin positiivista :)
Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa. Tanssi on antanut minulle myös mustelmia, kipeitä jalkoja, satoja revenneitä sukkahousuja, erittäin pahoja vaatekriisejä ja muutamat itkupotkuraivarit. Mutta hei, kuka niitä laskee? Tanssi on parhautta <3
Tämä postaus oli aika minä-keskeinen, sillä pohdin asiaa ainoastaan omasta näkökulmastani. Mutta mielelläni kuulisin tarinoita myös ruudun toiselta puolelta - mitä tanssi on antanut sinulle?
2 kommenttia:
Kun luen kirjoituksiasi, monesti tuntuu kuin lukisin omia ajatuksiani - varsinkin nyt. Minä soitin myös pianoa kymmenisen vuotta, mutta tunneilla käyminen alkoi kyllästyttää. Nykyään soitan enää omaksi ilokseni. En ole ikinä ollut mistään niin innostunut kuin lavatansseista, ja tanssi on tuonut minulle uudenlaista itsevarmuutta. Olen puuhastellut kaikenlaista, mutta en ole koskaan keskittynyt tiiviisti vain yhteen asiaan, kuten nyt. Ja jos liikunta oli syy tanssin aloittamiselle, on se erittäin hyvä syy myös jatkaa harrastusta. Olen aiemmin vältellyt ylimääräistä liikuntaa parhaani mukaan, mutta tanssin kautta liikun vapaaehtoisesti ja vielä nautin siitä.
Vastapainoksi olen saanut paljon mustelmia, rakkoja jalkapohjiin, huvenneet rahavarannot, hajonneita sukkiksia ja ajoittaista pientä heikennystä opiskelumotivaatioon. Näistä huolimatta tanssi on mun juttu!
Meillä on tosiaan aika samanlaiset fiilikset tanssia kohtaan - olen kanssasi niin samaa mieltä! Omasta tekstistäni tosin unohdin tuon opiskelumotivaation heikennyksen, mutta se on kyllä myös niin totta. Joskus perjantaina koulun jälkeen on tosi vaikea keskittyä läksyihin kun tietää, että illalla on luvassa tanssit... :D Toisaalta välillä se saa myös tarttumaan kouluhommiin - tansseihin on parempi fiilis lähteä, kun tietää ansainneensa pienen lepotauon koulujutuista!
Lähetä kommentti