Pesäkallio 29.11.2014

Vaiherikas viikonloppu takana! Lauantaina suuntasimme Ellin kanssa Pesäkalliolle kuuntelemaan Sinitaivasta. Sen jälkeen, kun olimme ensin tehneet hauskan kävelyretken ja istuneet kahvilassa ... ja leivoksia! (ja taas kyseinen biisi soi päässäni koko päivän... voisiko se vain lakata olemasta, kiitos)

Pesäkallio oli minulle paikkana uusi tuttavuus. Vaikutti kyllä oikein mukavalta paikalta, seinillä olevat tanssibändien kuvat olivat minusta tosi hauska keksintö ja oli ihan kiva myös että tanssitilaa oli kahdessa kerroksessa - olisi tullut aika ahdasta, jos käytössä olisi ollut vain alaparketti. Hieman minua häiritsivät lavan edessä olevat kohdistusvalot, jotka osoittivat suoraan naisten riviin - siinä tunsi olevansa kuin suurennuslasin alla, ja valot myös häikäisivät aika paljon kun yritti tiirailla miesten riviä.

Sinitaivas soitti tuttuun tapaansa hirmuisen hyvin. Olen kyllä jo muutamalla keikalla kaipaillut vanhaa biisiä Alle mun sateenvarjon. Se on niin hyvä! :) Pari minulle uutta kappaletta oli mukana, ja tietysti vanhat tutut kestosuosikit, kuten Rio Grande. Osa penkeistä oli muuten hölmösti sijoitettuna ihan bändin eteen selkänoja bändiin päin, joten silloin kun istuskeli välillä poissa hakurivistä, sai kyllä kuulla bändin soittoa korviahuumaavalla volyymilla mutta ei nähnyt itse bändiä. Ellei sitten lähtenyt istumaan jonnekin muualle :D

Tulipunaruusut on perinteinen ja varmaotteinen tanssibändi, jonka soittaessa pääsee varmasti tanssimaan jos jonkinlaista lajia. Jenkat tuli eilen kahdesti, mutta polkat ja masurkat tulivat Sinitaivaan taholta. Muutama biisi Tulipunaruusuilla oli sellainen, mitä Sinitaivaskin soittaa. Onhan kyseessä hyvä bändi, mutta toisaalta ehkä taas hieman sellainen PNP-tyylinen turhankin perinteinen.

Oli niin hauskaa tanssia! Naistenhaut tosin pakoilin aika lahjakkaasti kahvion puolella ja vain katselin muiden tanssimista, mutta muuten tuli tanssittua ihan tarpeeksi. Iltaan mahtui muunmuassa ihanat vauhdikkaat bugg-biisit (parin sanojen mukaan "hämmentävän hauskat"), minun osaltani täysin sähläykseksi menneet sambat ja aivan maaginen slovarihetki Sinitaivaan kappaleeseen Vastasyntyneet. Melkein kuolin. Uusi tanssimekko osoittautui erittäin hyväksi hankinnaksi, vaikkakin pyörähdyksissä sai välillä pelätä vilauttelua. No, seuraavalla kerralla shortsit alle! Siistille kampaukselle sain sanoa hyvästit jo alkuillasta, kun eräs tanssittaja tölväisi joka kerta ympäri pyöräyttäessään nutturaani - tuloksena astetta huolettomampi kampaus :D

Huomenna alkaakin jo joulukuu. Miten aika kuluu näin nopeasti!? Kohta pitää alkaa miettiä, miten viettää eläkepäivänsä. Oo äm gee. Sitä odotellessa erittäin riemukasta alkavaa viikkoa kaikille tanssi-ihmisille! <3

Arkistojen kätköistä: Satulinna 2.11.2013 - hirvein ilta ikinä!

" - - ilta olikin sitten karvas pettymys, miehiä oli ihan tosi vähän enkä päässyt oikein tanssimaan kenenkään muun kuin Tommin kanssa - - ja niin jouduin istuskelemaan penkillä yksinäni tunnin - - olin jo itkun partaalla ja lähdettiin majoituskoululle nukkumaan."

Oheinen päiväkirjateksti on todiste siitä, että aina ei voi olla paras ilta ikinä. Minun tanssihistoriaani mahtuu tuo yksi ainoa ilta, jona on oikeasti ollut aika hirveää ja olen suurimman osan aikaa miettinyt, että haluan kotiin enkä varmasti tanssi enää ikinä. 

Kyseessä oli Suomen Media&Actionin järjestämä Halloween-tanssileiri Satulinnassa. Lauantai-iltana oli halloween-tanssit, joihin sai pukeutua naamiaisasuun. Minä, Elli ja Tommi laitoimme päällemme shortsit ja jalkapallopelipaidat (minulla oli Torres, Ellillä Villa ja Tommilla Xavi - jos ette tunne kyseisiä hahmoja, hävetkää! :D). Yllätykseksemme meidät valittiin kuuden parhaan asun joukkoon! Silloin oli vielä hauskaa. 

Ja siihen se hauskuus päättyikin. Satulinna oli mielestäni tympeä paikka, tuntui etten ollut sinne tervetullut - ihan toinen juttu kuin esimerkiksi Aurassa, sinne kun menee niin heti sydämellinen tunnelma tempaa mukaansa. Ihmisiä oli hirveän vähän, ja tanssin ihan todella vähän tuona iltana.

Ainakin Torres-paita oli hengittävä ja urheilullinen, mutta voin kertoa että niissä vaatteissa en todellakaan tuntenut itseäni miksikään naisellisuuden ruumiillistumaksi - siinä keijukaisten, prinsessojen ja intiaanityttöjen keskellä olo oli kuin Rumalla ankanpoikasella :D Lopulta päädyin istumaan ja murjottamaan penkille, koska joka kerta vihlaisi, kun seisoin rivissä ja jäin ainoaksi jota ei haettu (sallinette pienen dramaattisen liioittelun). Oma vika, ei kai kukaan sellaista hae joka on kuin sitruunan niellyt... Mutta koitapa siinä vaiheessa hymyillä kun haluaisi vain vajota maan alle typerine adidas-shortseineen!

Lopulta lähdimme ennen tanssien loppua nukkumaan. Siinä vaiheessa oli kyllä todella paha mieli, mutta loppureissu sujuikin paljon iloisemmissa tunnelmissa:

"Aamulla haukuttiin kaikki miehet ja eilisillan tanssit ihan pystyyn, ja sen jälkeen olikin mukava aloittaa päivä sellaisella asenteella ettei turhaan yrmeillä. Ja sunnuntai olikin paljon parempi päivä, oli tosi kivaa! Koko paluumatka naurettiin Ellin kanssa ihan hysteerisesti ja popsittiin irtokarkkeja. Oli kyl kokonaisuudessaan ihan huippu reissu!"

Loppu hyvin, kaikki hyvin, siis. Ja olihan tuolla tansseissa esiintyjänä Heikki Koskelo, että musiikki ainakin oli kohdallaan :) Kaiken kaikkiaan leiristä jäi ihan positiiviset fiilikset, mutta Satulinnaan en ole sen jälkeen montaa kertaa uskaltautunut. Kerran oltiin siellä Sinitaivasta kuuntelemassa, mutta taas tuli sellainen olo, ettei minua täällä kaivata. Minun ja sen paikan kemiat eivät vain kohtaa. Ehkä sitä pitää kuitenkin vielä joskus kokeilla - kolmas kerta toden sanoo, eikö?

Tänä viikonloppuna luulen kuitenkin, että edessä on kaikkien aikojen parhaat tanssit ikinä! Joten erittäin ihanaa tanssiviikonloppua kaikille, katsotaan missä päin maailmaa huomenna törmäillään!

Tanssikassin sisältö

Lupasin tällaisen postauksen tehdä, missä esittelen tanssikassini sisällön :) Mitä kaikkea siis kannattaa tanssireissuille ottaa mukaan? Itselläni ei ole mitään sen ihmeellisempiä, ja riippuu tietysti vähän siitä minne olen menossa ja millä aikataululla, mutta seuraavat perusjutut on oltava mukana aina!

Kyseinen aarre on palvellut minua jo monta vuotta - todella kätevä laukku, sillä sinne mahtuu ihan mitä vain! Huono puoli on sitten se, että sieltä ei ikinä löydä mitään kun heittelen tavarat sinne miten sattuu :D Huomatkaa toki pikkukaverit, jotka uskollisesti kulkevat mukana joka paikkaan!

Kukkaro on ihan hyvä olla mukana, että pääsee tansseihin. Opiskelijakortti on tärkeä, sillä tuleehan siitä kokonaisuutta ajatellen iso säästö jos joka kerta saa euron tai pari opiskelija-alennusta. Narikkaa varten kannattaa varata pikkukolikoita!

Kotiavaimet on hyvä olla (huomatkaa upea Fernando Torres -avaimenperä!), samoin kuin silmälasit, jos vaikka piilareitten kanssa käy joku källi - ikävää olisi ajella kotiin ilman laseja :(

Pari ylimääräistä pinniä on hyvä olla mukana (yleensä minulla on yksi tai kaksi kiinni rintsikoissa, jos vaikka kampaus sattuisi räjähtämään :D). Hiuslakkaa ja harjaa olen tuskin koskaan tarvinnut, mutta täytyyhän sitä varautua odottamattomiin tilanteisiin!

Ennen kuin lähdetään, on autossa vielä tarkistettava että tanssikengät ovat mukana. Ne kulkevat kätevästi hienossa vihreässä pussissa, joka signeerauksesta päätellen on siskolta peritty :D

Tämä on tärkeä erityisesti talvella! Ikinä ei auto ole jättänyt tielle, eikä ole tarvinnut värjötellä kylmässä, mutta siltä varalta että niin joskus kävisi, on mukana aina pitkät housut ja lämmin huppari.

Satunnaisesti mukana on myös varasukkahousut. Sellaiset kannattaisi kyllä olla aina, koska yleensä sukkahousut päättävät mennä rikki juuri silloin kun ne ovat ainoat! Suosittelen ottamaan mukaan myös vesipullon, sillä matkalla tansseista on aina hirveä jano. Kolme vuotta olen itse tansseissa käynyt, enkä vieläkään sisäistänyt tätä faktaa... Onneksi aina voi juoda matkatovereiden vedet! ;) Päänsäryn varalta kannattaa ottaa mukaan pari särkylääkettä. 

Kännykkä on niin itsestäänselvyys, etten sitä viitsinyt edes mainita. Itselleni se on erittäin oleellinen tanssimatkoilta, sillä sieltä löytyy tanssimatkasoittolistat, sieltä voi tarkistaa epäselvät reitit ja sillä voi näpätä muutaman kuvan tänne julkaistavaksi :) Ja tietysti säännöllisin väliajoin hehkuttaa Facebookissa, että "Paras ilta ikinä!!"

Pakkien antamisesta ja pakoon juoksemisesta

Mistähän sitä aloittaisi näinkin laajan ja ajatuksia herättävän aiheen. Jokainen meistä on varmasti joskus saanut pakit tanssilavalla (tai ei välttämättä). Itse sain kerran mojovat naurut kun eräs mies ensimmäisen tanssin jälkeen ilmoitti, että hänen täytyy nyt soittaa työpuhelu. Kahdentoista jälkeen yöllä. Yeah, sure. Olisit nyt edes sanonut suoraan että minun kanssani tanssiminen on kamalaa :D

Moni pohtii, missä tilanteissa on sallittua kieltäytyä tanssiinkutsusta. Minä olen tässä suhteessa aika vanhanaikainen. Mielestäni siinä vaiheessa, kun olet hakurivissä, sallittuja tapauksia on kaksi: 
a) hakija on humalassa
b) hakija yrittää/on yrittänyt lähennellä sinua
Itsehän en vain usein huomaa, onko hakija humalassa vai ei, ja lähden tanssimaan. Tanssiessa sen sitten hoksaakin kun mies aloittaa lääppimisen tai yrittää suudella tanssin jälkeen - kyllä, näinkin on käynyt. Kaksi kertaa olen melkein jättänyt parin lattialle, mutta rahkeet eivät ole sitten kuitenkaan riittäneet. 

Silloin, kun olet pitämässä taukoa tai istut penkillä, ei sinun mielestäni tarvitse lähteä tanssimaan, ellet halua. Voihan olla että olet oikeasti väsynyt tai et osaa kyseistä tanssilajia. Minulla on tapana yleensä lähteä penkiltäkin (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta), sillä tavallisesti en istu siellä omasta tahdostani :D

Sitten on nämä rajatapaukset. Hypoteettinen hakija, kutsutaan häntä vaikka Pentiksi, on hakenut sinua jo viisi kertaa, etkä millään jaksaisi tanssia hänen kanssaan. Tai kuvitellaan, että Pentti tulee hakemaan sinua, ja hänen takanaan olisi maailman ihanin mies, johon olet aivan lääpälläsi, joka tanssii jumalaisesti ja joka varmasti hakisi sinua, ellei Pentti olisi ehtinyt ensin. Mutta ei auta muu kuin hymyillä Pentille nätisti ja lähteä tanssimaan. Pentti ehti ensin. Ja sinä seisoit rivissä. Rivissä seisominen tarkoittaa "haluan tanssia", ei "haluan tanssia, mutta vain tiettyjen kanssa". 

Myönnän, näissä rajatapauksissa sorrun joskus käyttämään likaisia keinoja. Niitä ovat:
a) sekahaulla Pentin lähestyessä juokset itse hakemaan jotakuta muuta 
b) Pentin nähdessäsi katselet visusti muualle ja menet sopivassa kulmassa jonkun toisen naisen taakse niin ettei Pentti näe sinua, mutta muut miehet näkevät
c) Juokset pakoon :D (ja voin kertoa että jos Pentti tämän joskus huomaa, pääset hänestä eroon lopullisesti)
d) Käyttäydyt tympeästi. Huom, tätä käytetään vasta viimeisenä keinona, kun Pentti on hakenut jo sata kertaa ja on oikeasti iljettävä. Tätä ei mielestäni saa missään tapauksessa käyttää, jos Pentti käyttäytyy asiallisesti. Koska tämä tuntuu (kokemusta on) tosi pahalta :( Ja kenenkään mieltä ei ole tietenkään tarkoitus pahoittaa.

Mutta nämä edellä mainitut ovat todellakin mielestäni äärimmäisiä (ja vähän pelkurimaisia) keinoja, joiden käyttämiseen tarvitaan kyllä muukin syy kuin se, että mies on tylsä tai tanssii pelkkää perusaskelta. Ei se ole Pentin vika. Omaksi syykseni on kelvannut lähinnä lähentely ja kuvottavat jutut. Ja ehkä ihan pari kertaa se "maailman ihanin mies" -argumentti... 

Sekin on mielestäni jo ihan hyvä vihje, ettet itse hae Penttiä ollenkaan. Joskus lavoilla olen saattanut hakea jotakuta miestä parikin kertaa ilman että hän hakee minua, mutta jos vastahakua ei edelleenkään kuulu, en hae häntä enää kolmatta kertaa (ellei hän sitten ole joku tuttu). Tämä on tietysti ihan hölmöä, voi olla ettei mies hae siksi ettei ole huomannut sinua tai jotain muuta, ja hän silti tanssisi kanssasi mielellään. Esimerkiksi minä haluaisin joskus kuollakseni tanssia jonkun miehen kanssa mutta hänet vain naistenhauilla haetaan ennen kuin ehdin liikahtaakaan - ilmeisesti joku muukin haluaa tanssia hänen kanssaan kuollakseen :D Mutta silti, minä pelkään aina olevani miehelle Pentti ja että hän hakiessani ajattelee "taas tuo hakee, en kestä". Kerran joku mies minulle tästä aiheesta sanoi, että se on sitten sen miehen ongelma, mutta silti. En halua aiheuttaa kenellekään ongelmia! Se on yksi syy, miksi en pidä naisten hauista.

Entä sitten siinä vaiheessa, kun olet tanssinut yhdet tanssiparit miehen kanssa, etkä haluaisi tanssia toisia, mutta hän sitä ehdottaa? Mielestäni tässä tapauksessa ei voida enää puhua pakkien antamisesta. Voi ihan suoraan sanoa että "ei kun minä palaisin nyt riviin, kiitos", tai jotain muuta. Tai sanoa luvanneensa tanssia seuraavan jonkun muun kanssa. En minä siitä ainakaan loukkaantuisi, jos joku minulle niin vastaisi. Ja niin olen joskus itsekin vastannut.

Oikeaa vastausta näihin kysymyksiin tuskin on olemassakaan, ja kaikki toimivat omalla tavallaan :) En minä ketään ala siitä tuomitsemaan, että hän antaa pakkeja miehille eri syistä kuin minä. Yllä esitetyt ovat siis vain omia vaatimattomia mielipiteitäni, ja toivonkin keskustelua aiheesta. Mitä mielipiteitä muilla on? Missä tilanteessa saa antaa pakit vai saako ollenkaan?

ps. Nöyrimmät pahoittelut kaikille Penteille! Tässä ei ole mitään henkilökohtaista :D

TTK:n säihkyvä finaali

Minun piti erään mukavan anonyymikommentoijan pyynnöstä kirjoitella tänään pakkien antamisesta ja saamisesta, mutta sitten satuin eilen illalla kuitenkin katsomaan Tanssi tähtien kanssa -finaalin, ja onhan siitä nyt jotain sanottava...

Aivan ihanaa! Katri ja Pete olivat mielestäni ehdottomasti parempi pari, ja suorastaan rakastin heidän freestyle-tanssiaan. Se oli hauska ja hyväntuulinen ja säihkyvä ja kaikkea muuta positiivista. Tykkäsin todella paljon. Anun ja Janin esitykset olivat mielestäni hiukan tylsiä, mutta se nyt vain on minun mielipiteeni :) Pokaali meni siis oikealle parille, vaikka mieluummin olisin nähnyt finaalissa heidän lisäkseen Matin ja Jannan. 

Minusta on muuten hölmöä, että finaalissa esitettiin kaksi jo nähtyä tanssia, ja vain yksi oli uusi. Katsojille olisi ollut niin paljon hauskempaa nähdä kokonaan uusia tansseja. Tietysti aika ei varmaankaan riitä kolmen tanssin opettelemiseen, mutta olisi sitten edes kaksi uutta ja loppuaika joitain muita esityksiä. Hölmöä, että suurin osa finaalitansseista on jo entuudestaan tuttuja ja vielä samat asut päällä.

Parasta finaalissa oli mielestäni vieraileva tuomari Jari Sillanpää. Hänen kommenttinsa tansseista nyt eivät välttämättä häikäisseet nerokkuudellaan, mutta se loppuesitys. Kylmät väreet potenssiin kymmenen. Sillanpää lauloi uudelta levyltään kappaleen Sinä ansaitset kultaa, joka on ihan uskomattoman kaunis biisi. Koreografian kolmelle tanssiparille olivat tehneet Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö, ja pidin siitäkin todella paljon. Koko esitys oli niin kaunis! :)

Saa nähdä mitä ensi kaudelle keksitään, jos sellainen on tulossa. Varmaan taas kerran valitan, miten ohjelma on menettänyt hohtonsa eikä sinne saada enää mitään oikeita julkkiksia, ja sitten silti liimaudun telkkarin ääreen joka sunnuntai...! Eikö muuten Sillanpää voisi seuraavaksi osallistua? Haluaisin nähdä hänet tanssimassa cha chata... :D

Huomenna sitten palataan asiaan niinkin vakavalla aiheella kuin pakit tansseissa. Hauskaa maanantain jatkoa!

Teeriharju 21.11.2014

Mitä sitä ei tekisikään tanssin vuoksi, mutta pitääkö sitä lähteä jäätävään lumimyräkkään ajelemaan perjantai-iltana!? Toisaalta, ei sitä koskaan opi ajamaan vaikeissa olosuhteissa jos ei aja. Niinpä hyppäsin säätä uhmaten rattiin eilen illalla ja suuntasin Teeriharjulle. 

Ja kyllä kannatti! Oli ihan hirveän hauskaa. Ihmisiä oli tosi vähän, ja minun ikäluokkaani olevia miehiä oli... yksi? Sepä ei kuitenkaan menoa haitannut, ja hyvin pääsi tanssimaan. Polkat, jenkat ja masurkatkin pääsin tanssimaan kaikki kolme, vaikka vakiopolkkailijani (lue: Elli) ei ollutkaan mukana. Iltaan mahtui myös eräät äärimmäisen koomiset foksit, ihanat rumbat ja monta riemastuttavaa fuskua! Tanssi tuntui kulkevan kuin itsestään ja positiivinen palaute kanssatanssijoilta paransi fiilistä entisestään :) Eräs mies kysyi jopa ihan tosissaan, onko minulla kilpatanssitaustaa!

Onnentähti oli suurin syy, minkä vuoksi ylipäätään lähdin. Enkä joutunut pettymään siinäkään suhteessa. Pojat ovat ihan loistavia! Parhaiten mieleeni jäi aivan ihana rumbacover Juha Tapion kappaleesta Onnen tähdet. Mielestäni myös tangoversio Anna Puun biisistä Säännöt rakkaudelle on todella kylmät väreet -osastoa. 

Pekkaniskan pojat oli hyvä, muttei mitenkään erityinen. Olen joskus sanonut, että he soittavat hyvää, perinteistä tanssimusiikkia. No, saattaa olla että he soittavat minun makuuni jopa vähän liian perinteistä. Kiitokset heille kuitenkin polkista, jenkoista ja masurkoista! Ja onneksi säästyttiin siltä leivoskappaleelta, mikä kuuluu mielestäni tanssimusiikin raivostuttavimpiin (Me kahvilassa istuttihin on biisin nimi). Se kun soi pari päivää taukoamatta päässä niin on valmis hyppäämään järveen :D

Viimeisten encoreiden (lue: yhden encoren) jälkeen suuntasin kotimatkalle, ja sain suorittaa todella romanttisen toimenpiteen! Nimittäin harjata auton lumesta ennen kuin lähden. Joo, olen minä joskus ennenkin niin tehnyt, mutta onhan siinä nyt ihan eri tunnelma kun harjaa auton ja sitten istahtaa itse ratin taakse. Saatan olla vinksahtanut, mutta tämä pieni juttu suorastaan kruunasi illan!

Jäätävä tanssinjälkeisnälkä iski jo matkalla, onneksi kotona oli Elastinen-jogurttia!

Erittäin mukavaa tanssiviikonlopun jatkoa tanssi-ihmisille! Täällä odotellaan jo ensi viikonloppua kuin kuuta nousevaa... ;)

Vastauksia kysymyksiin, osa 2

Mikä on lempiruokasi?
Rakastan espanjalaista ruokaa, kaikki churrot ja paellat, mmm... Pidän myös kaikesta kotiruuasta, äidin lasagne on parasta mitä tiedän!

Lempi tanssivaatteet?
Tämä vähän vaihtelee fiiliksen mukaan... Tällä hetkellä lempivaatteeni taitaa olla tummansininen mekko, missä on kimaltavia helmiä kauluksessa (näkyy kuvassa). Lempparikenkäni ovat hopeiset bleyerit.

Inhokki tanssivaatteet? (käytössä huonoiksi todetut)
En osaa nimetä mitään tiettyä vaatekappaletta, mutta huonoksi olen todennut seuraavan yhdistelmän: hame, jokin paita ja vyö niin että se tulee hameen ja paidan välisen saumakohdan päälle (vuosisadan selitys :D). Se vyö ei vaan yksinkertaisesti pysy siinä paikallaan, ja sitten sitä saa koko tanssi-illan olla korjailemassa. Liian lyhyt mekko läpinäkyvien sukkahousujen kanssa on katastrofi. Ja farkut eivät myöskään taida olla minulle sopiva tanssivaate.

Mistä unelmoit?
Voi, minulla on niin monta juttua, mistä unelmoin! Muutamia esimerkkejä: Haluaisin päästä käymään taas Espanjassa. Unelmoin hyvästä yo-todistuksesta ja sen jälkeen opiskelupaikasta toivomassani yliopistossa. Ja jos vielä vähän kauemmas tulevaisuuteen mennään, niin unelmoin maalaistalon emännyydestä ja pikku perheestä :3 

Kuinka kauan sinulla menee tanssi-iltaan valmistautumiseen?
Tämä riippuu niin paljon päivästä... Jos minulla on sellainen päivä, ettei mitään muuta tarvitse tehdä, niin on hauskaa sovitella erilaisia asuja vaikka monta tuntiakin. Jos olen jo päättänyt vaatteet tai muuten vain minulla ei ole aikaa sen suurempaan pelleilyyn, aloitan valmistautumisen ehkä tuntia tai puoltatoista ennen kuin lähden. Ja yleensä olen aina valmis ihan liian aikaisin ja hiillostan matkakumppaneita nopeampaan toimintaan sitten loppuajan (odotan jo, mitä Elli tulee tähän kommentoimaan...:D). Nopein valmistautuminen on varmaan ollut jotain kymmenen minuutin luokkaa.

Kuinka usein käyt tanssikursseilla? Käytkö jollain viikkotunneilla?
Tällä hetkellä käyn tanssikursseilla todella satunnaisesti - lähinnä juuri näillä viikonloppuleireillä ja muilla. Viime vuonna kävin viikkotunneilla, mutta nyt minulla ei ole ollut niille aikaa eikä oikeastaan tarjontaakaan ole paljoa lähistöllä ollut. Mutta ehkä sitten tulevaisuudessa, kun muutto opiskelupaikkakunnalle on edessä! :)

Millaisia kenkiä käytät talvisin?
Minulla on yleensä mokkaiset talvisaappaani. Lavalla sitten laitan tanssikengät jalkaan ja heitän saappaat narikkaan. Jos minulla ei ole narikkaan muuta laitettavaa (joku muu huolehtii autonavaimista tms) niin saatan heittää ulkokengät joskus jonnekin penkin allekin (näin teen varsinkin kesäisin). Ei kukaan ole ainakaan vielä kenkiäni varastanut! :D

Lempikappaleesi?
Vaihtelee päivittäin... :D Ultimate kestosuosikkeja tällä hetkellä ovat Sinitaivaan Vastasyntyneet ja Rio Grande. Ei niihin vaan kyllästy!

Jos olisit eläin, niin mikä eläin olisit?
Joku lintu, koska minusta olisi niin hauskaa osata lentää. Olisin varmaan merikotka. Kaunis, mutta vaarallinen! :)

Onko sinulla ollenkaan huonoja iltoja vai kirjoitatko vain hyvistä?
Vapaasti suomennettuna: Oletko tekopirteä huijari? :D Totuus on, että minulla ei ole huonoja iltoja. Olen kirjoittanut blogin aloittamisen jälkeen jokaisesta illasta. En tiedä sitten, onko minussa jotain vikaa, mutta yleensä aina on vain niin hauskaa, ettei muutamia huonompia hetkiä muista ollenkaan. Aina tuntuu siltä, ettei vielä ikinä ennen ole ollut niin hauskaa! Tietysti minä myös käytän superlatiiveja melkoisen huolimattomasti - ei vaadita paljonkaan, että ilta on minulle "paras" :) Ja valitsen illat etukäteen aika tarkasti - miten illasta voisi tulla huono, jos artistit ja paikka ovat tosi hyviä?
Hetkinen. On minulla ollut yksi huono ilta. Mutta se oli ennen kuin aloitin tämän blogin kirjoittamisen! Ajattelin, että kirjoittaisin tästä illasta myöhemmin - ihan vain todistaakseni etten minäkään sentään turhan positiivinen ole! ;)

Jaahas. Ja sitten perjantain viettoon. Aamulla kävin tekemässä yhteiskuntaopin kokeen, ja nyt voisi lähteä reippaalle lenkille sen kunniaksi. Illalla olisi mahdollisuus mennä tsekkailemaan Onnentähteä... Kiusaus taitaa olla aivan liian suuri vastustettavaksi!

Vastauksia kysymyksiin, osa 1

Hauskaa, kun laitoitte minulle kysymyksiä :) Näihin oli tosi hauskaa miettiä vastauksia, toivottavasti myös te viihdytte niitä lukiessanne!

Mikä on lempi tanssipaikkasi?
Tätä on tosi paha sanoa, koska minä tykkään niin monesta paikasta... Kesälavoista suosikkini on varmaankin Esakallio - se on tuttu ja turvallinen eikä petä koskaan :) Talvilavasuosikki on ehdottomasti Aura, siellä on aina niin ihana tunnelma ja tosi mukavia ihmisiä! Vaikka Teeriharju tulee kyllä kovana kakkosena, ja siinä on sekin hyvä puoli, että se on Auraa lähempänä.

Mikä sinusta tulee "isona"?
Jaa-a. En tiedä. Sen verran tiedän, että lukion jälkeen tavoitteena olisi oikeustieteellinen, joten tuleva ammatti tulee liittymään jollain tavalla lakiin. Voihan se olla, etten yliopistoon edes pääse, mutta tällä hetkellä minulla ei ole varavaihtoehtoa mielessäni - oikikseen on siis päästävä! :D

Mitä sinulta olisi jäänyt kokematta/saamatta, jos et olisi aloittanut tanssiharrastusta?
Tämä postaus vastaa aika hyvin tuohon kysymykseen... :) Jos en olisi aloittanut tanssiharrastusta, etsiskelisin varmaan vieläkin sitä omaa juttua, johon haluan panostaa ja jonka parissa haluan vapaa-aikaani viettää. En olisi tavannut muutamaa ihan todella mahtavaa ihmistä, olisin huomattavasti vähemmän itsevarma kuin nyt olen, ja ehköhän ole tanssiharrastuksen myötä myös sosiaalisempi kuin ennen. Tanssin kautta olen kokenut elämäni parhaita kokemuksia: tanssileirejä, ihania tanssi-iltoja, hirveän hauskoja keskiyön uintireissuja tanssien jälkeen ja vaikka mitä muuta!

Onko missään vaiheessa tuntunut, ettei tanssimisesta tule yhtään mitään? (kun ei syystä tai toisesta pääse tanssimaan tms)
Jep. Jopa niinä iltoina, jotka ovat "parhaita iltoja ikinä", saattaa välillä mieleen hiipiä epätoivo. Kun on muutaman biisin ajan joutunut istumaan, sitä tuntuu että kannattaisi vain lähteä kotiin kun ei tästä näytä mitään tulevan :D Mutta yleensä sitten tarvitsee vain ottaa itseään niskasta kiinni, hymyillä ja olla positiivinen niin johan kohta pääsee taas tanssimaan! Välillä epätoivo iskee myös silloin kun tanssii jonkun kanssa eivätkä askeleet millään sovi yksiin tai ei vain pysy miehen mukana - silloin ajattelee: "Olenko minä todella näin huono? En tule tansseihin enää ikinä!" Mutta nuo ovat vain ohimeneviä hetkiä, ja kuuluvat asiaan :)

Miten olet oppinut buggin rullaavan askeleen?
Vastakysymys: Oletko nähnyt minun tanssivan? Jos et, niin vastaan etten tiedä onko minun askeeni erityisen rullaava :D Jos olet ja olet edelleen tätä mieltä, niin kiitoksia vain :) Olen käynyt bugg-kursseilla missä askeleen tekniikkaa ollaan käyty läpi, ja olen myös harjoitellut askelia kotona - kesällä saatoin hyvinkin pari tuntia tallustella pihanurmikolla bugg-musiikin tahtiin ja harjoitella pehmeämpää ja rullaavampaa askellusta!

Mikä on kaukaisin paikka, missä olet käynyt tanssimassa?
Jouduin muutamat kilometrit tarkistamaan Google Mapsista... Kaukaisin paikka taitaa olla Harjavallan V2, jonne on meiltä reilut 160 kilometriä. Silloin tosin olin matkan varrella yötä - lasketaanko se silti?

Onko jokin paikka, missä haluaisit käydä, muttet ole vielä päässyt käymään?
On! Kesälavat: Jenkkapirtti, Mäntsälän lava, Kisaranta ja Syvälahden lava. Talvilavoista Pesäkallio. Sitten haluaisin myös käydä kokeilemassa jotain tanssiravintolaa, nyt kun ikäkin sen sallii :)

Mitä tanssikassisi sisältää?
Tästä aiheesta ajattelin tehdä postausta tulevaisuudessa! Ei se tosin mitään sen ihmeellisempiä sisällä....

Lähtisitkö kanssani humpalle?
No mutta totta ihmeessä! ;)

Loput vastaukset lähitulevaisuudessa! :)

Kehityksen "pysähtyminen" ja jäätävä treenihimo

Kaikki, jotka ovat vasta aloittaneet tanssiharrastuksen, tietävät miten nopeasti siinä kehittyy ja miten ihanaa on, kun joka tanssi-iltana oppii jotain uutta. Ja varsinkin kun menee ensimmäistä kertaa kursseille, ja tietyt asiat loksahtavat kohdalleen. Itsehän aloitin tanssimiseni lavoilta, ja menin kursseille vasta paljon myöhemmin - vasta silloin huomasin miten paljon kursseilta voikaan saada lisää tanssimiseensa :) Tai ainakin minulle kurssit sopivat tosi hyvin, joku toinen opettelee mieluummin lavoilla.

Alussa kehittyminen on (tai ainakin minulla oli) tosi nopeaa ja tuntuu hirveän hyvältä huomata, miten taas on oppinut jotain uutta tai tajunnut jotain oleellista jostain tanssista. Tanssin alkutaipaleella tämän huomaa selvästi, koska muistaa vielä ajan, jolloin ei osannut tanssia ollenkaan. Kaikkein upeinta oli omasta mielestäni huomata, että "hei, minunhan ei tarvitse laskea askeleita" - perusaskeleet olivat automatisoituneet eikä niihin tarvinnut enää kiinnittää huomiota.

Kolme vuotta on tietysti ihan älyttömän lyhyt aika, enkä väitä että nyt osaisin kaiken eikä minulla olisi mitään opittavaa (Päin vastoin, nyt sitä vasta on tajunnut miten paljon opittavaa itsellä onkaan). Tietyt perusteet on kuitenkin useasta tanssista opittu, ja nyt kehittyminen on paljon huomaamattomampaa kuin alussa. Uskon, että edelleenkin opin jokaisesta tanssi-illasta jotain uutta, mutta sitä ei huomaa enää niin helposti - jos rumbastani on tullut piirun verran sulavampaa niin en minä sitä itse tajua, vaikka tanssittajat voivat tajutakin! Sitten itselle tulee sellainen olo, että oma tanssi vain junnaa paikoillaan ja näyttää ihan samalta kuin vuosi sitten. 

Halu kehittyä on ihan valtava. Haluaisin, että lattaritanssimiseni näyttäisi kauniimmalta, bugg pehmeämmältä ja valssi keveämmältä. Tuntuu, että haluaisin treenata ainakin tuhatta juttua niissä tansseissa joista jo osaan perusteet, ja sitten haluaisin vielä oppia muutaman tanssin lisää! Minulla ei kuitenkaan tällä hetkellä ole aikaa kursseille, eikä niitä oikeastaan edes ole niin lähellä että viitsisin käyttää aikaani niille matkustamiseen :D Tiettyjä asioita voi harjoitella myös kotona peilin edessä - esimerkiksi yhtenä päivänä pidin kahden tunnin salsalantiosulkeiset... Silti tuntuu, että haluaisi päästä jollekin kurssille hiomaan tekniikkaa. Haluaisi lisää niitä onnistumisen elämyksiä. Onneksi joulun jälkeen onkin TanssiStartti-leiri! Ja sitten kun muutan opiskelemaan vähän isommalle kirkolle niin löytyy varmaan tanssikurssitarjontaakin :)

Kehittymisestä ei saisi kuitenkaan tulla rasite. Mielestäni tanssimisen pitäisi lähteä aina siitä, että itsellä on hauskaa. On ikävää, jos joku menee kursseille sen takia että on "pakko kehittyä". Ja tanssia voi tietysti ihan perusfoksiakin, se riittää lavatansseissa, ei ole pakko opetella kaiken maailman west coast swingejä (kaikella kunnioituksella kyseistä lajia kohtaan!).

Koska minulla itselläni on hirveä halu oppia uutta ja samalla haluan pitää hauskaa, koen tarvitsevani sekä kursseja että tansseja - kursseilla saa treenata tekniikkaa otsa rypyssä ja yrittää hioa liikkeitä täydellisiksi, kun taas iltatansseissa pidetään hauskaa ja nauretaan, välittämättä siitä, meneekö jokainen askel kurssilla opitun mukaan. Nämä opit sisäistyvät tanssiin sitten ajallaan.

Tällaisia mietteitä minulla tänään. Mielelläni kuulen myös muiden mielipiteitä, kommentoikaa ihmeessä omia tuntojanne :) Muistakaa myös että minun päivääni voi vielä tänään piristää kysymyksillä - kysymyspostaus löytyy täältä :) Hauskaa viikkoa kaikille!

Teeriharju 14.11.2014

Hei vain! Täällä kirjoittelee erittäin väsynyt tanssieläin, joka ei millään jaksaisi laskea matikkaa joten päätyi sitten kirjoittelemaan postausta eilisestä tanssi-illasta.

Oltiin Tian kanssa Teeriharjulla. Ajattelin jo etukäteen, että siellä on varmaan ihan hirveä ryysis, kun paikalla on kaksi huippubändiä - Finlanders ja Taikakuu. Ihmisiä oli tosiaan paljon, ja yhdessä vaiheessa kädenalitanssien tanssiminen oli tosi hankalaa kun oli niin ahdasta. Loppuillasta tilaa oli sitten enemmän. En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten ihmiset lähtevät niin aikaisin pois. Eikö kannattaisi tanssia koko rahan edestä? :)

Finlanders oli ihan todella hyvä, ja oli hauskaa päästä pitkästä aikaa tanssimaan heidän tahtiinsa. Pieni pettymyksenpoikanen tapahtui, kun menin juomatauolle ja sitten kuulen kuinka salista soi ehkä Hiljaiset sillat. No, onneksi muuten pääsi tanssimaan paljon :D Taikakuusta pidin ehkä vielä enemmän kuin Finkuista. Olen jo ihan tottunut siihen, että solistina on Metsäperä, ja mielestäni Taikakuu on vähintään yhtä hyvä kuin ennenkin. Oli hauskaa, että Taikakuu soitti kaksi encorebiisiä, vaikka olisinkin kyllä mieluummin ottanut loppuun hitaat kuin nopeat...

Päälleni kävin nappaamassa Ellin kaapista punaisen kellohameen, joten asu oli kunnossa, mutta hiukset aiheuttivat päänvaivaa. On raivostuttavaa, kun laittaa hiukset ponnarille ja alussa ne ovat siististi mutta sitten riehakkaiden buggien ja muiden seurauksena kampaus alkaa hapsottaa ärsyttävästi. Aukikaan hiuksia ei voi pitää, koska sitten tulee ultimaattinen kuumuus. Olen niin huono keksimään kampauksia! Ei kellään olisi hiusvinkkejä? :)

Kuvia reissulta ei tällä kertaa ole, mutta jotain muuta on. Kuvasimme Tian kanssa pientä videonpätkää reissusta. Olkaat hyvät! (Oletteko koskaan miettineet, miten uskomattoman vaikeaa voi olla sanoa "terve"...?)

 

 

ps. "Minulla on tällainen hieno mekko",  muuten ihan hyvä, mutta kyseessä on hame... :D

Tanssien ärsyttävimmät x5

Kyllä vain, myös yltiöpositiivista Hetaa ärsyttää joskus lavatansseissa :D Ajattelin koota muutaman jutun, mikä minua tansseissa eniten ärsyttää.

1) Cha chan tanssiminen väärään rytmiin.
On totta, ettei tanssitaidolla ole mitään väliä ja mielellään sitä vaikka kävelee ympäri lavaa jos vain pari on mukava, mutta cha cha on poikkeus. Minä olen aina tottunut rytmittämään sen 1-2-3-4-et-1 jne mutta erittäin monet miehet vievät sen jollain muulla rytmityksellä. Ja sitten minun sydämeni itkee verta :D Tiedän, ihan pikku juttu, mutta minulta sulaa kaikki cha cha -fiilis pois jos joudun tanssimaan sen väärään rytmiin. Se on kuitenkin niin fiilistanssi, ja se olisi ihanaa tanssia täysillä! 

2) Sukkahousujen hajoaminen.
Varsinkin, kun tämä usein tapahtuu heti ennen tansseja kun käy vessassa. Kerran minulla oli vieläpä vähän liian lyhyt mekko ja sitten vielä repäisin heti alussa sukkahousuihini ihan jäätävän reiän. Nykyään osaan ainakin ottaa varasukkikset mukaan.

3) Kun joku vie miehen nenäsi edestä.
Naistenhaulla suunnittelee ensin monta sekuntia, miten aikoo hakea tuota tiettyä miestä. Alkaa lähestyä miestä, ehtii jo hymyilläkin hänelle, mutta sitten jostain pelmahtaa toinen nainen ja jään rannalle. Argh! :D Eikä tämä siis missään nimessä ole sen toisen naisen vika, eihän hän voi tietää että minä olin suunnitellut samaa kuin hän :)

4) Turha opettaminen.
Tästä olen puhunut ennenkin. Kursseille mennään oppimaan ja tansseihin pitämään hauskaa. Sitten jos joku pyytämättäni alkaa neuvoa ja opettaa (vieläpä usein vähän väärin) niin pieni ärsytysefekti on olemassa :D Tietysti jos itse pyydän neuvoja, tai jos tanssipari on tuttu, niin asia on ihan eri. Silloinhan se on vain mukavaa saada palautetta! 

5) Lähdet juomatauolle, ja sitten pärähtää käyntiin joku ihan jäätävän hyvä biisi etkä pääse tanssimaan sitä. Tarvitseeko tätä edes selittää? :D

Tänään sitten kannat kattoon pitkästä aikaa ihanan Tian kanssa! Paikkana tietysti Teeriharju, nähdään siis siellä ;)

TanssiStarttia odotellessa!

Koska mielestäni on hauskaa intoilla tulevia tapahtumia ihan liian ajoissa, niin teille kaikille muillekin tiedoksi: TanssiStarttiin on enää 50 päivää! 

Kyseessähän on siis Suomen Media&Actionin järjestämä tanssileiri Harjavallassa, Valtatie 2 -lavalla. Olimme leirillä tänä vuonna Ellin ja Tommin kanssa, ja olemme menossa myös ensi vuonna, eli tasan viidenkymmenen päivän kuluttua :)

Viime vuoden leiri oli ihan älyttömän positiivinen kokemus. Mieleen jäi erityisesti tosi hyvä majoitus (majoituimme hotelli Hiitteenharjussa kolmen hengen huoneessa, tämä suunnitelmissa myös ensi kerralla) ja Susa Matsonin ihan huiput lattaritunnit. Iltatanssit olivat ihan tosi hyvät ja näin ensimmäistä kertaa Markku Aron. 

Ensi vuoden leiriltä odotan ihan todella paljon, sillä luvassa olisi jälleen Joonas Piippolan lattaritekniikkaa, johon pääsin tutustumaan jo Valaksella kesällä. Iltatanssitkin kuulostavat ihan mahtavilta, sillä leirin nettisivun mukaan luvassa on seuraavat esiintyjät: Finlanders, Henkka & Kulkurit, Kyösti Mäkimattila (ei kai hän kuitenkaan ilman Varjokuvaansa aio siellä olla...? Toivottavasti ei!), Hurma, PNP sekä Tulipunaruusut. Jeejee! 

Onko muita, jotka ovat TanssiStarttiin tulossa? Leirin viralliset infot löytyvät tästä linkistä :) 

Kysymyspostaus

Minun blogillani on tänään juhlapäivä! Hassua, että olen höpötellyt tänne juttujani jo puoli vuotta :) Sen kunniaksi päätin tehdä kysymyspostauksen. 

Minun mielestäni on aina hirveän hauskaa lukea blogeista kysymyspostauksia. Minä myös rakastan kysymyksiin vastaamista, ja on tosi kiva että lukijat ovat nyt jo kyselleet kaikenlaista tanssiharrastuksestani. Nyt saisi kysellä sitten ihan luvan kanssa - ei ole pakko kysyä tanssimisesta, saa kysyä ihan mistä vain. Lupaan vastata kaikkiin kysymyksiin - asiallisuuden rajoissa tietysti ;)

Aikaa on viikon verran. Jos viimeistään ensi tiistaina (18.11) naputtelisitte kysymyksenne tämän postauksen kommenttikenttään niin teen niistä sitten vastauspostauksen erikseen.

Tanhuhovi 8.11.2014

Paras ilta ikinä! En olisi kyllä ikinä uskonut, että minulla on niin hauskaa kuin eilen oli. Minun ei pitänyt mennä ollenkaan tanssimaan tänä viikonloppuna, mutta olihan se viikon tanssiannos saatava, joten lähdin Tanhuhoville aika ex tempore -meiningillä. Ajatuksena oli mennä lähinnä KinoJakea katsomaan. Ajattelin, etten varmaan paljoa tanssimaan pääse.

Ihmisiä ei ollut kovin paljon, vaikka saavuin paikalle vasta kahdeksan aikoihin. Tanhuhovillahan tanssit alkavat jo seitsemältä ja loppuvat vähän ennen yhtä. Viimeisten valssien aikaan ihmisiä oli jäljellä enää kourallinen, ja päätinkin siinä vaiheessa hipsiä kotiin. 

Illan tanssittajat voi laskea kahden käden sormilla, mutta he hakivat sitten niin ahkerasti että pääsin tosi paljon tanssimaan :) Iltaan mahtui muunmuassa ihan jäätävät sähläyssambat (pahoittelut vain parille!), erittäin hämmentävät neliörumbat, todella mahtavat jivejorailut ja monta oikein ihanaa hidasta biisiä. Ihan hirveästi en tykkää Tanhuhovin hakuvuoroista, sillä naisten hakua on joka toinen tunti. Onneksi tuolla oli kuitenkin niin vähän ihmisiä, että naistenhaut olivat hyvin rauhallisia ja miellyttäviä.

Tällä kertaa minä päätin vetäistä jalkaani farkut - lähinnä siksi että koko päivän oli ollut aika kylmä, ja muistelin että Tanhuhovi on jotenkin aika viileä paikka. Kaiken lisäksi minulla oli aivan ihana uusi paita, jota halusin päästä käyttämään. Mielestäni se on tosi kiva ja sopii mainiosti tanssimiseen. Farkuissa oli ihan hauska tanssia, eivätkä ne tuolla edes olleet liian kuuma valinta. Saatan siis lähteä kyseisessä vaatekappaleessa toisenkin kerran! :)

Ilta oli myös musiikillisesti onnistunut. Tai no niin no, Niskalenkki ei vakuuttanut sitten yhtään. Olihan heillä ihan hyvät biisit ja monipuolista musiikkia, mutta esiintyminen oli vähän... Ei ollut minun makuuni. Laulajan mikki oli ihan älyttömän kovalla, ja sitten hänen laulutyylinsä vielä oli sellaista kailotusta, etteivät korvat meinanneet kestää. 

KinoJake sen sijaan keräsi kaikki pisteet kotiin. Olin kuullut heitä ainakin kerran aikaisemmin (Särkässä kesällä), joten tiesin että odotettavissa on erittäin laadukasta tanssimusiikkia. Tällä kertaa äänenvoimakkuus ei ottanut korviin ja tykkäsin ihan älyttömästi. Pilke silmäkulmassa on aivan ihana biisi, ja hyvät polkatkin bändillä oli. Hauskaa, että heillä on mukana myös viulu, jota aika harvoin tanssibändeissä näkee. KinoJake on kyllä ehdottomasti noussut suosikkieni joukkoon! Se vain oli harmi, että olin olettanut Niskalenkin aloittavan - KinoJake aloitti, minä tulin vasta kahdeksalta ja näin ollen menetin yhden hyvän setin! :(

Illan kruunasi se, että jääkaapista löytyi vielä yksi porkkanaleivos kun tulin kotiin! 

Afterhumppaselfie, jonka tarkoituksena on esitellä
ihanaa paitaani <3 :)

Mikä tanssi olet?

Sen verran hurahdin näihin testeihin, että pakko on tehdä vielä tällainen: Mikä tanssi olet? Näin ennen testiä veikkaisin, että olen joku lattari tai sitten joku vauhdikas tanssi... Katsotaan!

1. Minkä maiseman valitsisit?
Kuuman palmurannan. Vaikka muutkin vaihtoehdot olivat tosi kivoja, kuten pieni vuoristokylä...

2. Mikä on mielestäsi maukkain juoma?
Oudot vaihtoehdot. Coca colan valitsisin näistä. Light-versiona!

3. Mikä on lempiruokasi?
Onkohan jonkun lempiruoka oikeasti voileipä? Valitsen paellan. 

4. Miten rakastat?
Jaa-a. Ikuisesti!

5. Minkälainen katse sinulla on?
No mistä tämän itse voi tietää? Monesti on sanottu, että minulla on ikäänkuin anteeksipyytävä katse (alias "syökää minut sitten" -katse, muumeja katselleet ymmärtävät tämän), varsinkin kuvissa. Sellaista vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole, joten valitsen intensiivisen :D

6. Millaisesta suudelmasta pidät?
No huhhuh, mitä kysymyksiä. "En juuri pussaile."

7. Mikä eläin olisit?
Ehdottomasti kolibri. Kimalaiskolibri :D

8. Millaisesta pukeutumistyylistä pidät?
Siis itselläni vai muilla? Veikkaan että itselläni. Siispä: konstailemattomasta.

9. Mikä on persoonassasi määräävää?
Voimakastahtoisuus... Ei kun romanttisuus!

10. Mitä tanssi mielestäsi on?
Elämä. Ai, se ei ole vaihtoehto. Siinä tapauksessa "koko kehon kertomia tarinoita". 

...

Lattarihan sieltä tuli. Olen rumba. "Osaat ja haluat valloittaa" - jaa. Sitä en kyllä tiennyt :D Olen kuulemma myös kehittänyt kiusoittelun taidon huippuunsa. Mielenkiintoista. Ihan hauska testi kyllä, vastauksia joutui jopa vähän miettimään :) 

Jos sinäkin haluat tietää, mikä tanssi olet, voit tehdä testin täällä.

Mitä tanssi on antanut minulle?

Moni on varmaan blogiani seuratessaan huomannut, että tanssi on minulle ihan äärimmäisen rakas harrastus - intohimo. Sunnuntaina kun kirjoittelin päiväkirjaani lauantain tanssi-illasta, tulin myös miettineeksi, mitä kaikkea tanssi onkaan tuonut elämääni. Ja tätä mietintää ajattelin jakaa myös vähän tänne blogin puolelle.

Lavatanssista olen saanut itselleni sen oman jutun, mitä olen aika kauan etsiskellyt. Pianonsoitto alkoi tympiä kahdentoista musiikkiopistovuoden jälkeen, baletti ja nykytanssi (vaikka hauskoja olivatkin) eivät tuntuneet ihan siltä omimmalta ja zumbainnostuskin kesti vain muutaman vuoden. Okei, eihän lavatanssiharrastuksenikaan ole kestänyt kuin kolme vuotta, mutta minusta tuntuu että se tulee kestämään vielä hyvin pitkään. Ikinä ei kyllästytä lähteä tansseihin, eikä koskaan ole tullut mieleenkään harkita tanssimisen lopettamista - tai edes vähentämistä. 

Tanssiharrastus on tuonut minulle myös tiettyä itsevarmuutta. Minä olen aina ollut aika epävarma itsestäni, mutta viime aikoina olen alkanut päästä epävarmuudesta eroon, ja luulen että se on ainakin osittain tanssin ansiota. On aina yhtä ihanaa, kun joku tulee hakemaan, ja tansseissa saa kokea itsensä kauniiksi. On ihan mahtavaa kun joku kuvio onnistuu tai joku oma lisäys sopii tanssiin tosi hyvin - tanssiminen on täynnä onnistumisen riemua :) Aina ei tietenkään voi onnistua, ja välillä itsetunto saa myös kolhuja kun ei tulekaan haetuksi vaan aina haetaan viereistä (nätimpää) tyttöä, mutta loppujen lopuksi se ei edes haittaa - kun oppii hyväksymään, ettei aina voi onnistua eikä olla paras, tulee tanssimisesta entistäkin hauskempaa.

Lavatanssin kautta olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin. Minulla on monia tanssituttuja, joiden nimiä en edes tiedä, mutta silti tuntuu kuin he olisivat ystäviä - heitä on aina hauska nähdä ja heidän kanssaan on hauska tanssia. Tansseissa on helpompi puhua ihmisille, ja helpompi tutustua ihmisiin - minä kun joskus koen nämä molemmat vaikeaksi.

Parasta on se, että tanssi on liikuntaa (sanoivat urheilijaystäväni mitä tahansa :D). Minä en ollut nuorempana mikään maailman aktiivisin tyttö, pidin paljon enemmän sisällä kyhjöttämisestä. Tanssiessa kunto on kohentunut (ja sitä kautta myös muu liikunta on alkanut maistua, esimerkiksi lenkkeily), ja liikunnasta on tullut tärkeämpi osa elämääni, mikä on tietysti erittäin positiivista :)

Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa. Tanssi on antanut minulle myös mustelmia, kipeitä jalkoja, satoja revenneitä sukkahousuja, erittäin pahoja vaatekriisejä ja muutamat itkupotkuraivarit. Mutta hei, kuka niitä laskee? Tanssi on parhautta <3

Tämä postaus oli aika minä-keskeinen, sillä pohdin asiaa ainoastaan omasta näkökulmastani. Mutta mielelläni kuulisin tarinoita myös ruudun toiselta puolelta - mitä tanssi on antanut sinulle?

Auran nuortentalo 1.11.2014

Ehdottomasti parhaat tanssit koskaan ikinä! Nyt olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että Aura on paras talvipaikka, mitä voi olla. Vaikka V2:lla on myös aina hirveän hauskaa ja vaikka Teeriharjun lattia onkin ihan rakkautta, niin silti Aurassa on aina jotenkin aivan ihana tunnelma, ihmiset ovat niin mukavia ja aina pääsee tanssimaan!

Illan bändit hoitivat hommansa erittäin tyylikkäästi. Ajattelin, että luvassa on varmaan ihan todella hyvät tanssit pelkkää musiikkiakin ajatellen, ja olin kyllä oikeassa. Hurma aikoi soittaa polkat jo ensimmäisen setin lopussa, mutta sitten aika ei riittänytkään siihen ja päästiin tanssimaan Sinitaivaan Juhannuspolkka seuraavalla setillä. Jee! :) Masurkkaa ja jenkkaa tuli myös, ja lattareitakin sopivasti. Minä rakastan Hurman salsaparia Kylmästä lämpimään ja Ai se eu te pego. Ja Sinitaivaalta saatiin kuulla ihana rumba Historia de un amor ja ihana cha cha Sinä minussa. 

Ihmisiä oli todella paljon, vaikka samaan aikaan oli käynnissä Satulinnan Halloween-leiri ja V2:llakin oli Taikakuu ja Heikki Koskelo. Oli hauskaa päästä pitkästä aikaa tanssimaan vanhojen tuttujen kanssa ja vaihtamaan kuulumisia :) Toki uusiakin tuttavuuksia tuli vastaan illan aikana.

Ellin loihtima ihana lettikampaus <3 Eipä tarvinnut miettiä kertaakaan illan aikana, että ovatkohan ne hiukset nyt hyvin...

Hakurivi tuotti minulle paljon päänvaivaa. Koska naisia oli niin hirvittävän paljon, naisten rivi pakkautui aina sellaiseksi todella tiiviiksi massaksi. Sitten kun mies palauttaa sinut siihen rivin eteen, niin sinun on aivan mahdotonta päästä taaemmas. Yleensä taktiikkani on, että livahdan vähintäänkin ensimmäisen rivin taakse kun minut palautetaan, koska tuntuu jotenkin todella epäkohteliaalta jäädä siihen muiden eteen (vaikka eikö se vähän ole pelin henki että jotkut ovat edessä ja jotkut takana...). Eilen tämä taktiikka oli kuitenkin mahdoton toteuttaa, ja siinä minä sitten pönötin monta kertaa ihan eturivissä ja minusta tuntui että kaikki katsoivat minua murhaavasti tyylillä "mitä se nyt tuohon eteen änkesi..." :(

Naistenhaku kuumotti aluksi, mutta onneksi ihmisiä oli niin paljon että sai ihan rauhassa valmistautua hakemaan eikä tarvinnut koko ajan juosta pää kolmantena jalkana. Vastahaut olivat kyllä ihan pois laskuista, koska ihmisiä oli vain niin paljon ja kun kerran olit katsonut että "tuota minä haen" niin samalla sekuntilla joku toinen haki juuri sitä samaa miestä :D Auran hakujärjestely on kyllä todella kiva, sillä naistenhakua on vain tunnin verran ja vasta kaksi tuntia tanssien alkamisen jälkeen. Loppuillasta on sitten sekahaku, mikä oli eilen kyllä ihan hauska juttu koska halusin hakea paria tuttua joiden kanssa en ollut vielä tanssinut. Ehkä se sekahaku ei ole niin paha kuin olen aikaisemmin manannut...

Tanssijan yöpala: pizzaa ja maitoa!

Kaiken kaikkiaan todella onnistunut ilta, täynnä tanssia ja naurua ja hyvää musiikkia, hyvästä seurasta puhumattakaan. Tämän päivän ohjelmassa on tanssikrapulasta toipumista Serranon perheen, golfpallon ja Ben & Jerry's -jäätelön kanssa. (Huomautus sanasta tanssikrapula: tiedättehän sen fiiliksen kun on vähän väsynyt, päätä särkee pienesti ja jalat ovat kipeät tanssi-illan jäljiltä? En tiedä käyttääkö tuota termiä kukaan muu kuin minä :D Mielestäni se kuvaa tätä olotilaa ihan täydellisesti - usein yhtenä oireena on myös jäätävä polte taas tanssimaan!)