Ensinnäkin haluan lähettää kaikille lukijoilleni, niin uusille kuin vanhoillekin, erittäin ison virtuaalisen kiitoshalauksen! Viime aikoina blogini katselukertamäärät ovat lähes tuplaantuneet - tiedä sitten mistä johtuu, mutta tosi positiivistahan se on :) On mukavaa kirjoitella, kun tietää, että ainakin jotakuta kiinnostaa. On myös ihanaa, kun olette kommentoineet postauksia! Myös tästä eteenpäin otan erittäin mielelläni vastaan ruusuja, risuja, kehitysehdotuksia, mielipiteitä - ihan mitä vain teille tulee mieleen kirjoittaa!
Ja sitten asiaan. Tanssiurani toisten tanssien näyttämönä toimi Auran nuortentalo. Ensimmäiset tanssit tanssittiin Teeriharjulla (raportti löytyy täältä), joten joulukuun 17. lauantai vuonna 2011 oli myös ensimmäinen kertani Aurassa. Tykkäsin tanssipaikasta jo silloin! Tosin minulle jäi mielikuva, että nuoria ei ollut ihan niin paljon kuin nykyään - olin kyllä itsekin niin pikkulapsi etten varmaan osannut tehdä ihan todenmukaista ikäjakauma-arviota!
"Oi oi, eilen oli niin hauskaa tansseissa! Olin oikeestaan jo varautunut siihen et eihän mua haeta, mutta voi kyllä, kyllähän mua haettiin vaikka kuinka paljon!"
Tuohon aikaan "vaikka kuinka paljon" oli todennäköisesti huomattavasti vähemmän kuin nykyään, mutta tärkeintä että olin tuolloin tyytyväinen :D Päiväkirjassani jaoin kiitoksia eräälle nuorelle miehelle, jonka kanssa tanssin neljät tanssit ja joka oli siitä mukava, ettei "yrittänyt vetää mitää ihme kuvioita", näin omien sanojeni mukaan. Enää minulla ei ole mitään muistikuvaa kyseisestä miehestä, mutta sen sijaan päiväkirjassa mainitun "Settisedän" (jolla oli erittäin vilkas tanssityyli) sekä "Samba-miehen" muistan oikein hyvin! Jälkimmäiseltä opin paljon uusia fuskukuvioita.
Päiväkirjassani avauduin myös tanssipapan hyökkäyksen kohteeksi joutumisesta. Tiedättehän, kun tansseissa liikuskelee näitä vähän vanhempia miehiä, jotka hakevat kaikkein nuorimpia aloittelijoita ja sitten ryhtyvät heitä opettamaan - vaikkei itselläkään olisi vielä perusasiat hallussa :D Tuona iltana sain tuolta mainitulta tanssipapalta aika tiukkaa kritiikkiä tanssistani, ja muistan miten siinä vaiheessa piti melkein nieleskellä kyyneleitä. No, nyt olen reilut kolme vuotta kokeneempi ja aika paljon parempi tanssija - tanssipapat varokaa! (huomatkaa, että tanssipappa tässä yhteydessä ei tarkoita vanhaa tanssijamiestä, vaan niitä tiettyjä tanssipappoja jotka käyttäytyvät edellä mainitulla tavalla!)
Tanssi.net-sivuston "menneet"-osiosta sain selville, että tuona iltana soittivat Eija Kantola ja Omega, sekä Markus Sextet. Kummastakaan minulla ei ole mitään muistikuvaa. Eija Kantola luokitellaan varmaan ryhmään "perus iskelmänaiset", Arja Korisevan ja kumppaneiden joukkoon... Kantolan kappaleita olen kuullut ja kuunnellut vähän tanssien ulkopuolellakin. Markus Sextet oli varmaankin mielestäni perushyvä tanssibändi. Olen tässä viime aikoina miettinyt, että heidän keikalleen olisi päästävä tsekkaamaan, millainen bändi onkaan kyseessä - eihän sitä tiedä, jos he vaikka reilussa kolmessa vuodessa ovat johonkin suuntaan muuttuneet.
Tällainen tylsän kuvaton postaus tänään. Palataan asiaan huomenna, kun ei väsytä näin pahuksesti! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti