Tansseihin lähtöä edelsi pienoinen vaatekriisi. Lopulta valitsin asukseni yhden lempimekoistani, kuvassa näkyvän kukallisen ihanuuden :) Ajattelin, että ensimmäisen minuutin aikana varmaankin uin hiessä, jos laitan hihallisen boleron, mutta hyvin selvisin koko tanssit se päällä.
Minuun on iskenyt ihan mieletön Finlanders-innostus. Olenhan minä aina tiennyt, että he ovat yksi parhaimmista tanssibändeistä, mutta viime aikoina olen kuunnellut heidän musiikkiaan ihan tosi paljon ja eilisissä tansseissakin olin aivan innoissani :) Kävin hienovaraisesti kysäisemässä, josko he soittaisivat Kultakutrin (tämän hetken ykkösbiisi!), ja kyllä he sen sitten soittivatkin. Olen huomannut, että pidän eniten kappaileista, joissa basisti Hartelin laulaa. Hän laulaa vain ihan älyttömän nätisti! Toinen eilisillan lempparikappaleista oli Sheila-humppa. Se on vain jollain tavalla niin riemastuttava! Kotimatkalla hoilattiinkin sitä sitten kilpaa Tian kanssa...
Toinen illan bändi, Fernanda, oli minulle aivan uusi tuttavuus. En ollut itse asiassa koskaan edes kuullut koko bändistä. Jälleen kuvittelin mielessäni keski-ikäisiä gubbeja soittamassa humppaa viimeiset piipussa, mutta ei. Fernanda koostui nuorista, charmanteista miehistä, joilla oli ihan älyttömän tyylikkäät kengät. Bändi on kuulemma Salosta peräisin, joten melkein naapurin pojat ovat kyseessä :) Fernandan musiikki oli oikein laadukasta, joskin ehkä hieman monipuolisuutta olisin kaivannut. Siideripissis oli kiva, samoin Erottamattomat-foksi, mutta muutamia ylikuluneita kappaleita olisin jättänyt pois. Esimerkiksi se "Surusydämein se on salaisuus, vain salaisuuuuuus" on jollain tavalla niin kulunut, ettei sitä meinaa kestää kuunnella!
Mitä tulee illan tanssilliseen puoleen, niin odotukset ylittyivät roimasti! Alussa näytti, ettei porukkaa ole juuri nimeksikään, mutta kyllä sitä sitten loppujen lopuksi riitti. Pari kertaa oli käytävä huolehtimassa nesteytyksestä, mutta muuten ei tarvinnut istuskella ollenkaan! Teeriharjulla oli paljon uusia naamoja, joiden kanssa pääsin myös tanssahtelemaan. Parhaiten mieleen jäivät eräät hauskat fuskut, jotka menivät lähes täysin pelleilyksi ja musiikintulkintakikkailuksi (puolin ja toisin) - en ole varmaan ikinä nauranut niin paljon!
Tänä aamuna oli hivenen nihkeää herätä seitsemältä kouluun - vähän päälle kolmen tunnin yöunien jälkeen. Kuka neropatti oikein on keksinyt, että välillä pitää olla lauantaikoulupäiviä? Mutta kyllä tanssiminen on ehdottomasti pienen väsymyksen arvoista. Nyt haluan vain äkkiä taas tanssimaan! Ensi viikolla ei oikein ole minua houkuttelevaa bänditarjontaa... Tanhuhovilla ehkä, mutta saa nyt nähdä. Viimeistään kahden viikon päästä on suunnattava takaisin Teeriharjulle katsomaan Markku Aroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti