Alkuilta alkoi samalla kaavalla kuin kaikki illat Satulinnassa - ensimmäisen tunnin aikana tanssin pelkästään yhdet polkat Ellin kanssa, ja loppuajan patsastelin nyrpeän näköisenä milloin missäkin nurkassa, kun kukaan ei tullut minua hakemaan (ihmekös tuo kun toinen on kuin sitruunan niellyt...). Sitten yhdeksän aikoihin jotain mystistä tapahtui, ja löysin itseni tanssilattialta kerta toisensa jälkeen. Naisten hauilla hain ahkerasti miehiä tanssimaan, ja pikku hiljaa hymy alkoi olla niin herkässä että ei ihme että minua haettiin - olin varmasti huomattavan paljon pirteämpi näky kuin ensimmäisen tunnin aikana. Paikalla oli ihan mahtavia tanssijoita ja ihania tanssituttuja! Minulla ei ole varmasti koskaan elämässäni ollut niin hauskaa tanssi-iltaa.
Musiikillisesti ilta oli varsinaista superhypermusiikin riemutulitusta (siis...mitä?) kolmen huikean bändin voimalla. Sinitaivas oli aivan huikea, ja onnistui soittamaan vieläkin paremmat setit kuin Ruusulinnassa - harmikseni settejä oli vain kaksi, mutta onneksi ne olivat molemmat tunnin mittaisia. Onnentähti oli myös tuttuun tapaansa todella hyvä. Bändissä oli tapahtunut hieman miehistönvaihdosta - kitaraan oli tarttunut jo Sinitaivaastakin tuttu Mika Rämä. Hyvältä kuulosti!
Saija Tuupanen bändeineen kruunasi kokonaisuuden. Mitä enemmän olen Tuupasen keikoilla käynyt, sitä enemmän hän on minun mieleeni. Todella pirteä lavaesiintyjä - olematta kuitenkaan teennäinen. Biisivalinnat ovat todella hyviä, ja Tuupasen ääni on suorastaan mannaa korville. Eilisestä jäivät mieleen ikisuosikkini Valkoinen ruusu sekä uusi tuttavuus Miksi lattareita, joka oli ihanan letkeä cha cha.
Musiikki oli kaiken kaikkiaan riemastuttavan monipuolista! Nopeita kappaleita tuli paljon, tuli polkat ja masurkat - salsaa tuli omien laskujeni mukaan kolme, ellei jopa neljä kertaa, ja muutkin lattarit olivat hyvin edustettuina. Ihan huikeaa!
Eräs merkille panemani asia tosin ärsytti. Naiset, miksi se hakurivi on vedettävä puoleenväliin tanssilattiaa? Vaikuttaako tanssiin pääsyyn todella se, onko ensimmäinen naisrivistö kaksi metriä edempänä vai taaempana? Onko se todella niin kuolettavan tärkeää päästä eturiviin, että sinne on ängettävä väkisin ja samalla vietävä puolet tanssitilasta? Hämmästelin Satulinnassa todella sitä, miten naistenrivi hivuttautui koko ajan lähemmäs keskilattiaa, vaikka se olisi aivan hyvin voinut olla seinän vieressä - siellä minne se kuuluu. Kun sitten miehillä kesti puoli kappaletta hakea mieleisensä naiset, niin koko rivistö pönötti siinä keskilattialla puolet ensimmäisestä kappaleesta ollen tanssijoiden tiellä. Onko siinä kerta kaikkiaan mitään järkeä? Itse en millään kyennyt liittymään tähän hullutukseen, vaan jäin suosiolla nojailemaan peiliseinään kolmisen metriä hakurivistön taakse. Sinne oli jättäytynyt myös muita naisia, ja voin ilolla kertoa yli-innokkaalle eturiville siellä keskilattian tienoilla: kyllä, sieltä takaa pääsi tanssimaan ja hyvin pääsikin! :D
En tiedä miksi tuo naistenrivin vaeltaminen on aina osunut jonnekin ärsytyshermoon sieluni sopukoissa. Ei kai se voi kateuttakaan olla, kun sieltä rivistön takaakin pääsee tanssimaan? Noh, oli mitä oli, asiaan tuskin tulee muutosta, joten eiköhän ole parempi opetella elämään sen kanssa kuin ärsyyntyä joka kerta kun niin tapahtuu.
Nihkeästä ensimmäisestä tunnista ja naistenrivin ärsyttävästä vaelluksesta huolimatta minulla todella oli toissapäivänä paras ilta ikinä! Kaiken tanssillisen hauskuuden lisäksi illan kruunasivat vielä mukana olleet herkulliset uuden vuoden eväät (ja samanlainen uuden vuoden yöpala tansseista tullessa!) sekä Ellin tekemä ihana lettikampaus. Tanssiviikonloppu Ellin ja Tommin kanssa oli kerta kaikkiaan huikea! Tästä kelpaa jatkaa torstaina TanssiStarttiin! <3
3 kommenttia:
Oli kyllä kerrassaan mainio ilta ja koko viikonloppu! Vielä tänäänkin on vaan koko ajan hymyilyttänyt. Ja enää ei ole kuin pari päivää uuteen tanssiretkeen!
Olen niin samaa mieltä kanssasi siitä, että naisten rivin valuminen keskilattialle on harmillista. Minä en ainakaan itse tykkää valua sinne mukana. Suurin syy siihen on se, että on todella kurjaa luikkia sieltä muiden jo tanssivien seasta takaisin seinustalle, jos kukaan ei satu hakemaan. Ja samalla on tietysti niiden muiden tanssivien tiellä. Miehillähän on tämä sama ongelma naistenhaun aikana, koska miesten rivi on yleensä keskilattialla. Ongelma on minusta kuitenkin pienempi, koska rivissä seisovista miehistä melkein kaikki tulevat haetuksi naistenhaulla. Naisista jää aina iso osa hakematta.
Itse lymyilin lauantaina suurimman osan ajasta kahvilan puolella, mutta huomasin kyllä, että miehillä tuntui kestävän kummallisen kauan hakemisessa. Siihenkin voisi auttaa, jos naisten rivi ei tunkisi niin lähelle miehiä. Miesten olisi paljon helpompi katsastaa tarjontaa, jos rivien välillä olisi vähän enemmän etäisyyttä. Myös liikkuminen hakualueella olisi helpompaa kun tilaa olisi vähän enemmän, eikä se menisi niin törmäilyksi. Tähän kohtaan joku voi sanoa, että valikoiminen ei ole suotavaa, koska kaikkia pitäisi tanssittaa yhtälailla. Itse kuitenkin tulen mieluummin haetuksi sen takia, että kanssani halutaan tanssia kuin siksi, että satuin tunkemaan kaikkein lähimmäksi.
Joo, musta olisi niin kamalan kiusallista jäädä hakematta ja suorittaa todellinen walk of shame takaisin seinänvierustalle :D Tuo on hyvä havainto, että ehkä naisten liian lähelle tunkeminen saattaa jopa vaikeuttaa hakemista - minäkin nimittäin pistin merkille, että Satulinnassa miehillä kesti tosi kauan hakea, usein ensimmäisestä biisistä oli mennyt jo puolet ennen kuin hakualue oli tyhjentynyt.
Kommenttisi viimeinen lause on kyllä niin totta! Saanko lainausoikeuden? :'D
ps. Ylihuomenna ollaan jo menossa seuraavalle tanssiretkelle! Huikeeta <3
"Walk of shame", niin kuvaava ilmaus :D
Meillä on sen verran yhteistä muutenkin, että sulla on pysyvä lainausoikeus mun teksteihin. Eikä tartte välttämättä ees lähdeviitteitä :)
Lähetä kommentti