torstai 19. tammikuuta 2017

Vieraskynä: minun tanssitarinani - Johanna

Moi! Nyt vieraskynään tarttuu 20-vuotias Johanna. Miten minä päädyin tamppaamaan tanssilavojen parketteja? Itse asiassa saan olla kiitollinen vanhemmilleni, että ylipäätään aloitin tanssimisen. Lavatanssimusiikki tuli tutuksi jo todella pienenä, kun radiosta kuului usein Yölintua, Taikakuuta ja Neljänsuoraa. Lisäksi katselin monena kesälauantaina, kun vanhempani lähtivät tansseihin. Kun sitten täytin 18, minun oli pakko päästä katsomaan Yölintua Kukonhiekkaan. Ajattelin, että toivottavasti kukaan ei hae, koska en osannut tanssia. Noh lopulta siinä kävi niin, että suostuin hakuun toisensa jälkeen ja niin jäin koukkuun lavatansseihin. Ensimmäinen tanssikesä meni opetellessa lavoilla kaikkea uutta. Viejät olivat todella ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä opettaessaan minulle fuskun tai cha chan perusaskelta tanssilavan keskellä. Opin sinä kesänä todella paljon!

Tuon kesän jälkeen halusin oppia aina vain lisää. Ilmoittauduin syksyllä tanssikurssille, jossa käytiin laajasti eri lavatanssilajeja läpi. Kartano Kievari, Kukonhiekka ja Kuikka tulivat tutuiksi kevään ja kesän aikana. Erilaiset lyhytkurssit ja tanssiviikonloput lisäsivät entisestään tanssikuumetta. Ensimmäisellä Valasrannan tanssileirillä kävin kesällä 2015 ja se oli huikea kokemus! Oli mahtavaa olla paikassa, joka oli täynnä tanssille hurahtaneita ihmisiä. Valaksella sai tanssia aamusta iltaan ja käydä loistavien opettajien kursseilla. Leirin jälkeen olin varma, että menen sinne uudestaankin. Kesällä 2016 tie vei jälleen Valasrantaan, eikä leiri jättänyt taaskaan kylmäksi! Siellä törmäsin myös Hetaan ja voi sitä tanssi-hiin määrää ja tanssin hypettämistä! :D VTL2016 oli minun osaltani täynnä myös west coast swingiä, lajia jota olin ihaillut jo pitkään. Nyt wcs on vienyt minut täysin mennessään! Se on mahtava lisä kaikkiin muihin lavatansseihin. 

Tanssiminen on loistava harrastus ja kun siihen kerran tutustuu, ei paluuta enää ole :D Lavatansseissa on aivan ainutlaatuinen tunnelma, mikä kulminoituu siihen, kun kävelee tanssimekko päällä kohti järven rannalla olevaa tanssilavaa ja kuulee jo bändin soittavan menevää tanssimusiikkia. Olen tutustunut tanssin myötä moniin uusiin ihmisiin ja on todella hauskaa juosta tutun luokse lavalla ja pyytää tätä tohkeissaan seuraaville kappaleille. Pidän lavatanssien monipuolisuudesta, kun yhden illan aikana pääsee tanssimaan parhaimmillaan yli kymmentä eri lajia. Bugg ja fusku ovat olleet aina minun ”lempilapsiani”, niiden vauhdikkuuden ja tietynlaisen vapauden vuoksi :) Oikein tossun alle menevää mahtavaa buggia ei vain voi olla tanssimatta! Fuskussa olen päässyt myös ”lentämään”, kun tanssituttuni on heittänyt minua niin korkealle, että olen nähnyt kaikki muut tanssijat yläilmoista :D Hurjan hauskaa! Tunnelmaltaan toisenlainen tango kuuluu myös lemppareihini, ja siinä minua on joskus taivutettu niin pitkälle, että hiukseni ovat luutunneet lattiaa. West coast swing ei varsinaisesti ole lavatanssilaji (vielä!) mutta se on minulle todella tärkeä tanssi siksi, että siinä naisella on aivan mahtavat mahdollisuudet vaikuttaa tanssin kulkuun ja pari voi yhdessä luoda joka tanssissa jotain aivan uutta! Wcs on ikään kuin pelkkää vienti-seuraamisharjoitusta :D Niin ja tietenkin wcs musiikki on huippua. Yhtä kaikki, tanssi-illat kodostuvat useista pienistä hetkistä ja tunnelmista, joita eri tanssilajit, bändi, biisit ja tanssitutut luo. Jokainen tanssi-ilta on ihan omanlaisensa! 

Olen kiertänyt enimmäkseen Keski-Suomen lavoja ja muutenkin olen näiden kahden ja puolen vuoden aikana käynyt vain kahdeksalla eri lavalla. Käyn valikoidusti juuri lemppariesiintyjieni keikoilla, joihin kuuluu Hurma, Taikakuu, Sinitaivas, Neljänsuora, Saija Tuupanen sekä Kyösti Mäkimattila ja Varjokuva näin esimerkiksi. Kolme ensimmäistä ovat listan kärkipäässä siksi, että heillä on mahtavia biisejä :D Mielestäni hyvällä lavaesiintyjällä on monipuolinen ohjelmisto, innokas ja positiivinen ote esiintymiseen, ihania reippaita buggeja ja fuskuja, tunnelmallisia hitaita ja upeita lattareita. Kaikkea sopivassa suhteessa! :)

Parasta lavatansseissa on se ihana onnellisuuden tunne, kun tanssi sujuu parin kanssa aivan täydellisesti. Jokainen askel tuntuu kuin yhdessä sovitulta, vaikka viejä olisi aivan ventovieras. Olen usein löytänyt itseni hymyilemästä tanssin aikana hölmön näköisesti vain siksi, että olen ollut yksinkertaisesti niin iloinen. Tämä on myös harrastus, jossa ei varmasti tule koskaan valmiiksi. Ei ole olemassa ikään kuin päätepysäkkiä, jolloin osaisi kaiken. On mielestäni mahtavaa, että aina voi oppia jotain uutta. Tanssiharjoituksissa olen huomannut ettei uuden oppiminen ole mitenkään sileä ja mutkaton tie, mutta sitäkin antoisampi. 

Jos siis harrastat jo lavatansseja, niin jatka ehdottomasti täydellä vauhdilla eteenpäin, juuri omalla tavallasi! Jos vasta mietit aloittamista, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Silloin ei tarvitse viiden vuoden kuluttua miettiä, miksei sitä tanssimista tullut jo aiemmin aloitettua ;) Kiitos Hetalle mahtavasta blogista, luin tätä jo ensimmäisenä tanssikesänäni miettien, että on kuin onkin olemassa minun ikäisiäni lavatanssijoita! :D Oikein onnellista, mieleenpainuvaa ja tanssintäyteistä vuotta 2017 kaikille! :)

-Johanna-



Ei kommentteja: