Aamiaisen jälkeen alkoi vakkaripäivä Sami ja Jutta Heleniuksen huomassa. Siinä on kyllä sellainen opettajapari, että toista ei taida edes löytyä. Ehdottomasti lempiopettajiani kummatkin. Päivän paras tunti oli varmaankin ensimmäinen, jolla harjoiteltiin slow foxia. Treenien musiikit olivat tosi hyvin valittu ja muutenkin treenit olivat oikein hyvät. Minusta oli mukavaa, että vaihdot tehtiin vaihtoringissä eikä käytetty bussipysäkkiä - bussipysäkkisysteemillä ei usein pääse tanssimaan niin monen kanssa kuin vaihtoringissä.
Päivä jatkui suljetun tanssiotteen tekniikkatunnilla sekä tangolla. Tango on aina ollut mielestäni hieman tylsä laji - siinä ei oikein ole mitään sellaista erikoista, omaa juttua, ja usein tansseissa tango vain käppäillään perus foksina ympäri lavaa. Tangotunti oli kuitenkin hyvä! Myös tekniikkatunnista oli mielestäni paljon hyötyä.
Päivän viimeiset tunnit olivat hidasta valssia. Minulla on sitäkin kohtaan hieman viha-rakkaussuhde, sillä se voi olla todella tylsää, jos sitä tanssii tylsästi. Toisaalta taas se on ihanin laji ikinä, jos sitä tanssii ihanasti liidellen ja ehkä välillä lisäten joitakin kuvioita tanssiin. Heleniusten tunneilla opeteltiin muutama kuvio, joista pidin paljon. Kaiken kaikkiaan päivän tunnit olivat todella antoisat, vaikka etukäteen olin vähän epäillyt, voiko päivä täynnä vakiotansseja mitenkään olla mielenkiintoinen.
Treenipäivän jälkeen suuntasimme saunaan. Oli aivan ihanaa lepuuttaa jalkoja kuumassa löylyssä ja sen jälkeen pulahtaa virkistävään uima-altaaseen - taas kerran yksi syy, miksi halusin mieluummin majoittua Hiitteenharjulle kuin esimerkiksi lattiamajoitukseen.
Saunan jälkeen laittauduimme iltatansseihin ja suuntasimme V2:lle. Illan ohjelmassa olivat leiritanssit. Mietimme hieman, tuleeko ihmisiä olemaan ollenkaan, koska torstaina V2 oli ollut niin tyhjänä, mutta päätimme sitten, että ehkä tansseihin kannattaa kuitenkin lähteä katsomaan. Ei ehkä tosin olisi kannattanut - ihmisiä oli vielä vähemmän kuin torstaina, hakusysteemi oli leiritansseista tuttuun tapaan omituinen ja tanssimaan pääsi vielä huonommin kuin edellisiltana. Ei ilta tosin aivan täysi pettymys ollut - pääsin minä muutamat kappaleet tanssimaan, ja sainpahan nauttia ihanaa sitruunalimua, joka on ehdottomasti parasta mitä maailmassa on! (olen hehkuttanut täällä ennenkin V2:n sitruunalimua, eikä rakkauteni siihen ole hiipunut sitten ollenkaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti