TanssiStartin kolmas päivä alkoi herkullisella pannukakulla. Okei, söin tietysti myös täyden lautasellisen kaikkea muuta, mutta pannukakku kruunasi aamiaisen :) Hyvin ravittuna olikin sitten mainio fiilis lähteä Joonas Piippolan ja Ella Raskin lattaritunneille. Ensimmäisenä oli vuorossa jive, josta olin aivan mahdottoman innoissani. En ole koskaan ennen ollut jiven tekniikkatunnilla, ja vaikka askel onkin mielessä suhteellisen selvänä, niin kyllä se tekee ihmeitä, kun sitä saa treenata tunnin ja vartin Piippolan asiantuntevassa ohjauksessa.
Jiven jälkeen seurasi rumban tekniikkaa. Aina noiden Piippolan tekniikkatuntien jälkeen tuntuu siltä, että lattarien vartalonkäyttö on hallinnassa, mutta kun puolen vuoden jälkeen tulee kurssille uudestaan, tuntuu että kaikki on opeteltava alkusta. Tuntui, että lantion liike oli aivan hakusessa, ja oli suorastaan mullistava kokemus, kun oikean kilpatanssijan korjatessa asentoani tajusin, miltä oikean rumba-asennon pitäisi todella tuntua. Tunnista jäi ihan todella hyvä fiilis.
Lounaan jälkeen oli vuorossa sukellus cha chan maailmaan. Ja täytyy myöntää - cha cha on minulle ehkä kaikkein vaikeinta. On niin uskomattoman vaikeaa saada se oma askellus näyttämään hyvältä, suoristaa jalat juuri oikeissa kohdissa ja sen lisäksi vielä lisätä tanssiin sellaista cha chahan kuuluvaa terävyyttä ja kipinää. Tekniikkatunti teki kieltämättä hyvää, mutta vielä tunnin lopullakin olo oli kuin rautakangella. Noh, ehkä minä vielä joskus... Cha cha on kuitenkin niin kivaa, että pakko sitä on tanssia, vaikkei niin hyvältä näyttäisikään! :)
Illan viimeiset tunnit olivat edelleen saman parin ohjauksessa, tällä kertaa rumbaa ja cha chata parityöskentelynä. Melkein mitään muistikuvaa käydyistä kuvioista minulla ei ole, sillä keskityin vain ankarasti suorittamaan opittuja tekniikka-asioita mahdollisimman hyvin. Päivän jälkeen oli taas ihana käydä Hiitteenharjulla saunomassa ja uimassa.
Lauantain iltatanssit olivat ehdottomasti leirin parhaat, vaikkei niissäkään aivan valtavasti kehumista ollut. Ihmisiä oli taas melko vähän (vaikkakin enemmän kuin muina päivinä), ja lavalla oli aivan äärettömän kylmä ilmastoinnin ollessa jälleen täysillä. Illan toisesta esiintyjästä Eija Kantolasta pidän tosi paljon, ja hänellä on myös hyviä kappaleita. Illan yllättäjä oli kuitenkin uusi tuttavuus, Lemmenlautta. Ensinnäkin, pojat olivat todella suloisia lavalla vierekkäin seisoessaan, varsinainen humppaversio One Directionista! Toiseksi, biisit olivat myös tosi hyvin valittuja ja ohjelmisto oli monipuolista. Menenkö heidän tansseihinsa uudestaan? No todellakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti